Mielipide: Uskon, että sielu on aineeton
Kaksituhatta vuotta on kulunut Jeesuksen ajoista ihmetekoineen ja -tapahtumineen. Silti voimme tänäkin päivänä joutua aika ajoin kokemaan samanlaisia elämyksiä. Tässä niistä vain yksi esimerkki: Vanhin, jo eläkeikäinen poikani kuoli pitkään sairastettuaan loppuvuonna 2015. Vähän sen jälkeen sain häneltä puheviestin. Siinä hän toivotti äitinsä ja minut tervetulleeksi omiin hautajaisiinsa – hautajaiset oli tosin siinä vaiheessa jo pidetty.
Summa summarum: Sielun kuolemattomuus on sama eilen ja tänään siitä huolimatta, että sen selittäminen täysin aineettomana ei ole nykytieteellekään vielä auennut.
Kun tiede näin tarvitsee aina avukseen jotain konkreettista, vähintään atomin tai molekyylin, niin sellaisen puuttuessa se katsoo asiakseen kieltää kyseisen kohteen, kuten sielun tai Jumalan, olemassaolon ylimaallisena.
Itse puolestani uskon enemmän sekä Raamattuun että sen mukaiseen yllämainittuun, omakohtaiseen kokemukseeni tuonpuoleisen, tietämyksemme ylittävän mystiikan todellisuuteen. On myös hyvä pitää mielessä vanhan paradoksin viisaus: Mitä enemmän ihminen tietää, sitä vähemmän hän huomaa tietävänsä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Miltä usko näyttää? – Syntymättömän lapsen sielu
Hengellisyys