Miesten alueella. Meri-Anna Hintsalan pappeuden hyväksyminen on tuottanut vaikeuksia erityisesti vanhoillislestadiolaisille miehille. Naisilta on tullut kannustusta ja tukea. Kuva: Jukka Granström
Uskonliike risteyksessä
Kirkon suurin herätysliike on törmännyt uuteen todellisuuteen.
Vanhoillislestadiolainen liike on perinteisesti vastannut yhteiskunnan muutoksiin viivytystaistelulla ja tiivistämällä jäseniinsä kohdistuvaa kontrollia. Mutta vuosituhannen alussa liikkeen sisäinen toisinajattelu ja keskustelu alkoi vuotaa verkkokeskusteluihin.
Nyt vaietuista kipukohdista keskustellaan julkisuudessa, ja liikkeen tilaa käsitteleviä kirjoja ilmestyy säännöllisesti. Erityisesti lapsiin kohdistuneen seksuaalisen väkivallan paljastuminen on ravistellut yhteisöä syvältä.
Tällä viikolla ilmestyvä kirja Tuoreet oksat viinipuussa - vanhoillislestadiolaisuus peilissä (Kirjapaja 2013) pohtii, pystyykö liike kasvamaan muutoksen mukana. Kirjan toinen kirjoittaja on espoolainen teologi, väitöskirjatutkija Meri-Anna Hintsala, joka työskentelee kirkkohallituksessa viestintäsuunnittelijana.
Omissa artikkeleissaan Hintsala käsittelee sosiaalisen median roolia vanhoillislestadiolaisuuden avautumisessa sekä liikkeeseen kuuluvien homoseksuaalien kokemuksia, jotka nousevat esiin verkkokeskusteluissa.
Homoseksuaalisuus on liikkeessä edelleenkin tabu. Hyväksymättömyys on huomattavasti suurempaa kuin kirkossa tai yhteiskunnassa keskimäärin. Vanhoillislestadiolaisista 92 prosenttia ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä.
”Se aiheuttaa ilmiön piiloutumisen ja tekee homoseksuaalien elämän yhteisössä erittäin vaikeaksi. Homoseksuaalien kokemusten mukaan pilkkapuhetta ja aggressiivista suhtautumista homoseksuaalisuuteen on paljon”, Hintsala kertoo.
Aineistosta välittyy myös se, miten kipeästi homoseksuaalit kaipaavat ja tarvitsevat yhteisönsä hyväksyntää.
”Uskonnollinen yhteisö edustaa ihmisille usein jumalallista arvovaltaa, ja siksi yhteisön hyväksyntä merkitsee myös Jumalan hyväksyvää suhtautumista luomaansa ihmiseen.”
Hintsala on itse osa liikkeen murrosta, sillä viime marraskuussa Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma vihki hänet kirkon papiksi. Nuoret naispapit antavat vanhoillislestadiolaisuudelle kipeästi kaivattuja raikkaita kasvoja. Mutta tarttuuko kirkon miesvaltaisin liike mahdollisuuteen?
Hintsala kertoo, että liikkeessä keskustellaan nyt paljon, ja sen äänenkannattaja Päivämies on monissa kohden ottanut kantaa hyvään suuntaan. Mutta samaan aikaan vanhat kyseenalaiset toimintatavat nostavat päätään ja monia paikallisia tapahtumia on ollut ahdistavaa seurata.
Hintsalan arvion mukaan liike on tärkeässä risteyskohdassa.
”Jää edelleen nähtäväksi, lähteekö liike sulkeutumisen ja sisäänpäin kääntymisen tielle, vai avoimen toiminnan tielle. Tulevaisuus riippuu siitä, kyetäänkö asioita kohtaamaan niiden ihmisten kokemusten kautta, jotka eivät aiemmin ole saaneet ääntään kuuluviin”, Hintsala sanoo.
”Itse toivon, että hyvä sanoma Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta saisi olla keskiössä, eikä sukupuolijärjestelmään jämähtäminen tai tekojen ja tekemättä jättämisten vahtiminen.”
Jaa tämä artikkeli: