Uskonnonvapaus ei aina ole itsestäänselvyys
Kolme neljännestä maailman väestöstä asuu maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Uskonnonvapaus on perinteisesti ollut ongelma konservatiiveille, jotka ovat korostaneet oman uskontonsa erityisasemaa, mutta nyt sen merkitystä on alettu kyseenalaistaa myös liberaaleissa länsimaissa.
– Keskustelussa saatetaan asettaa vastakkain uskonnonvapaus ja ihmisoikeudet – ikään kuin uskonnonvapaus ei olisi aito ihmisoikeus siinä missä sananvapaus tai kokoontumisvapauskin, sanoo YK:n uskonnonvapauden erityisraportoija Heiner Bielefeldt.
Hänen mukaansa monen nykyihmisen on hankala yhdistää uskontoa ja pyrkimystä kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen. Ristiriitoja saattaa syntyä esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tai naisten oikeuksiin liittyen.
Suomessa tällä viikolla vieraileva Bielefeldt arvioi, että uskonnonvapaus toteutuu parhaiten sekulaareissa valtioissa, joissa millään uskonto- tai kirkkokunnalla ei ole erityisasemaa.
– Sekulaari yhteiskunta ei kuitenkaan vaadi sitä, ettei uskonto saisi näkyä missään. Ei samanarvoisuus tarkoita sitä, ettei kukaan saa mitään, Bielefeldt sanoo.
Hän muistuttaa, ettei uskonnonvapautta voi myöskään rajoittaa vain joihinkin tiettyihin uskontoihin, vaikka monen maan perustuslaissa tällä hetkellä niin tehdäänkin.
Bielefeldt oli yksi asiantuntijoista, joita Suomen Ekumeeninen Neuvosto kuuli laatiessaan Uskonnonvapaudet ja ulkopolitiikka -selvitystä. Selvityksessä arvioidaan, että uskonnonvapauden edistäminen voisi olla Suomelle uusi vientivaltti, joka pitäisi huomioida esimerkiksi kriisinhallintatehtävissä.
Jaa tämä artikkeli: