Uskontojen kirjoa. Helsingin Uuden yhteiskoulun oppilaat kuuntelivat Heidi Vuorenmaan opastusta Kulttuurien museon näyttelyssä.
Uskonnot uusin silmin
Maailman uskonnoista kertova näyttely osoittaa, miten samanlaisia piirteitä eri uskonopit sisältävät.
Kansallismuseon näyttelytilaan on pakkautunut luokallinen yläasteen seitsemäsluokkalaisia. Opas Heidi Vuorenmaa esittelee Kulttuurien museon juuri avatussa Uskontojen maailma -näyttelyssä uskontojen 11 pääsuuntausta maapallolla. Hän kyselee oppilailta, tunnistavatko he eri uskontoihin liittyviä symboleja, ja vastauksia satelee kiitettävästi.
Seuraavaksi Vuorenmaa kehottaa oppilaita pohtimaan pienryhmissä, mitä on uskonto. Muutaman minuutin jälkeen kuullaan pohdintojen tulokset: joku vastaa uskonnon olevan uskoa yliluonnolliseen, joku toinen taas pitää sitä kulttuurin ilmentymänä. Enempää vastauksia ei luokasta irtoa. Osa tyytyy hihittelemään vaikealle kysymykselle.
– Ihmislajille on tyypillistä tarve uskoa johonkin toiseuteen, ja se ohjaa koko ihmiskuntaa. Uskonto on myös oppijärjestelmä, johon kuuluu tiettyjä tapoja, rituaaleja ja moraalikäsityksiä. Ne voivat ajan kuluessa vaihtua, mikä saattaa johtaa myös konflikteihin, Vuorenmaa selittää.
Opas valottaa uskontojen yhteisiä piirteitä, joita ovat esimerkiksi syntymä, avioliitto, kuolema ja pyhäpäivät. Hän kertoo vitriinissä olevien esineiden avulla juutalaisten sapatista ja hanukasta, jotka vastaavat kristinuskossa sunnuntain lepopäivää ja joulua. Yhteisenä piirteenä uskonnoissa on myös rukoileminen, josta oppilaat taas ensin keskustelevat ryhmissä. Vuorenmaa näyttää, miten esimerkiksi muslimilla on rukoillessa mukana rukousnauha tai -matto.
Oppilaat terästäytyvät selvästi, kun Vuorenmaa mainitsee ihmiselämän siirtymäriittien yhteydessä Irlannista lähtöisin olevan halloween-perinteen. Siinä kuolleita muistetaan iloisella karnevaalilla, kun taas vastaavasti kristinuskon pyhäinpäivänä vietetään surujuhlaa. Myös onniteema ja erilaiset onnenamuletit innostavat nuoria kommentoimaan.
Uskonnoista kertova näyttely kiinnosti Helsingin Uutta yhteiskoulua käyvää Arttu Oksasta. Hän kuunteli mielellään varsinkin kuoleman jälkeiseen elämään ja onnenamuletteihin liittyviä tarinoita.
– Onnesta oli niin monenlaisia merkkejä ja esineitä, etten tiennyt niistä puoliakaan. Oli kiva, että opastukseen sai myös itse osallistua eri tavoin.
Uskonnonopettaja Sinikka Salo toi luokkansa näyttelyyn kuuden viikon opintojakson päätteeksi. Edessä on koe, ja hän uskoo näyttelyn toimivan vieraiden uskontojen osuuden hyvänä kertauksena ja elävöittäjänä.
– Olen tavannut tehdä jokaisen kurssin kanssa jonkin aiheeseen liittyvän retken. Aiemmin olemme käyneet esimerkiksi Lähetysmuseossa.
Näyttelyn sisällöstä vastaa suurelta osin amanuenssi Pilvi Vainonen. Hänen mukaansa Kulttuurien museon ensimmäiselle vaihtuvalle näyttelylle uusissa tiloissa haluttiin iso ja tärkeä teema.
– Uskontoteema sopi museon missioon kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen jatkamisessa, sillä Helsinki on muuttunut yhä monikulttuurisemmaksi ja -uskontoisemmaksi.
– Meillä on Suomessa oma kristillinen traditiomme, mutta muiden uskontojen ja niihin liittyvien tapojen tunteminen ja kunnioittaminen on entistä tärkeämpää.
Vainonen on seurannut näyttelyn käsikirjoitusta tehdessään tiedotusvälineitä erityisen tarkalla silmällä. Hän on huomannut, että uskonnon kentällä tapahtuu paljon, mikä näkyy uutisoinnissa.
– Uskonto on mukana sotaan, terrorismiin, politiikkaan ja moneen muuhun asiaan liittyvässä uutisoinnissa. Esimerkiksi paavi ja Päivi Räsänen ylittävät kommenteillaan jatkuvasti uutiskynnyksen.
Näyttelyn suunnittelu alkoi kaksi vuotta sitten. Laaja aihepiiri teki siitä haasteellisen.
– Uskontoja tarkastellaan näyttelyssä antropologisesta näkökulmasta. Ne käsitetään laajana ilmiönä, minkä vuoksi uskontoja ei esitellä erikseen, vaan niitä käsitellään temaattisesti niille yhteisten piirteiden ja toimintojen kautta. Niille ovat yhteistä muun muassa pyhä paikka, rukoilu, uhraaminen, juhlat, rituaalit ja usko kuolemanjälkeiseen elämään, Pilvi Vainonen kertoo.
Näyttelyssä nähdään neljä videota, joissa eri uskonnollisten suuntausten edustajat kertovat opistaan. Mukana on myös uutta ja vanhaa esineistöä, kuten veistoksia ja rituaalivälineitä, auton peruutuspeiliin ripustettavia moderneja amuletteja ja pyhiinvaellusmuistoja.
Kouluryhmien käytössä on verkkomateriaali, joka avaa eri-ikäisille oppilaille symbolien merkitystä eri uskonnoissa. Yläkouluille ja lukioille on suunnattu myös 18.–21.11. järjestettävä Pyhä jysäys -työpajaviikko. Maahanmuuttajataustaisille aikuisryhmille puolestaan on suunnattu Uskontoja Suomesta ja maailmalta -opastus. Lisätietoja saa osoitteesta www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/uskontojen-maailma.
Jaa tämä artikkeli: