Katse tulevaan. Piispa Tapio Luoma johtaa Espoon hiippakuntaa, jonka alueella nyt noin 72 prosenttia ihmisistä kuuluu kirkkoon.
Uskonto näyttää voimansa
Maailmanlaajuisesti uskontojen merkitys kasvaa. Suomessakin uskonnot pitävät pintansa. Näin väittää kirkkososiologi Tapio Lampinen.
Millaisessa uskonnollisessa tilanteessa eletään Espoon hiippakunnassa vuonna 2024? Onko kirkko tuolloin edelleen merkittävä osa yhteiskuntaa?
Kun Espoon hiippakunta syntyi kymmenen vuotta sitten, Esse pyysi teologian tohtori, dosentti Tapio Lampista visioimaan tulevaa. Lampinen, joka tunnetaan yhtenä kirkkososiologian uranuurtajana Suomessa, esitti tuolloin muutaman vaihtoehtoisen skenaarion.
Ensimmäisen skenaarion mukaan ateistisen suuntauksen valta kasvaa ja kirkon heikkenee. Toiseksi mahdolliseksi näkymäksi Lampinen hahmotti sen, että Suomesta tulee yhä monikulttuurisempi. Maahan ja etenkin pääkaupunkiseudulle muuttaa runsain määrin väkeä ulkomailta. Tämä puolestaan vaikuttaa kirkon asemaan sekä vahvistavasti että heikentävästi.
On aika tarkistaa, missä nyt mennään. Osuiko Lampinen tulevaisuuden visioinnissaan oikeaan?
”Olen onnistunut ennustamaan tulevaa hyvin. Joissain ennusteissani olen myös ollut väärässä”, Lampinen itse arvioi.
Ensimmäinen skenaario piirsi esiin näkymän, jossa ateismi on heikentänyt kirkon asemaa. Kirkon talous on tiukoilla, niin tiukoilla, että se alkaa periä maksua kasteista ja avioliittoon vihkimisistä.
”Lapsi ei pääse päiväkerhoon, koska kerhot on lopetettu, diakonien vastaanottoajat on peruttu. Kirkko on muuttunut yhdistykseksi, joka palvelee vain aktiivisia jäseniään – niitä joilla on varaa rahoittaa yhdistyksen toimintaa.”
Siirtymää tähän suuntaan on ollut nähtävissä.
”Ateismista ei kuitenkaan ole tullut trendiä. Se on pysynyt elitistisenä ajatteluna, joka ei kokoa suuria joukkoja.”
Yllätyksenä Lampinen näkee ilmiön, joka on ollut viime vuosina vahvassa nousussa.
”Agnostikot suosivat kirkkoa. Tämä on uutta. He sanovat: En usko Jumalaan, mutta kirkko tekee hyvää työtä. Haluan tukea sitä.
Esimerkiksi näistä äänistä Lampinen nostaa taannoisen Uuden Suomen blogikirjoituksen, jossa Libanonissa palvellut sotilas Tommi Kangasmaa sanoo arvostavansa suuresti sotilaspappien työtä. Kirjoittaja itse kertoo olevansa uskonnoton.
Monikulttuurisen Suomen skenaariossaan Lampinen hahmotteli, että kirkon jäsenmäärä laskee jonkin verran. Lampinen ennakoi, että esimerkiksi Venäjältä tulleet liittyvät ortodoksiseen kirkkoon, ja muut maahanmuuttajat perustavat omia uskonnollisia yhteisöjään.”
”Tässä olin osin väärässä. Moni maahanmuuttaja on löytänyt paikkansa luterilaisen kirkon sisältä.”
Lampisen mukaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristillinen usko. Maahanmuuttajat arvostavat omaa ja muiden uskonnollista identiteettiä ja siksi tukevat kirkon asemaa.
Esimerkkinä tästä Lampinen mainitsee keskustelun uskonnonopetuksesta. Sekä Suomen ekumeeninen neuvosto että Uskot-foorumi on puolustanut julkisuudessa oman uskonnon opetusta. Uskot-foorumiin kuuluu edustajia sekä kristillisistä kirkoista että juutalaisista seurakunnista ja islamilaisista yhdyskunnista.
”Suomi on aina ollut monikulttuurinen maa. Meillä on ollut ja on ortodoksinen ja ruotsinkielinen vähemmistö. Tiedämme, että vähemmistöjen oikeuksista huolehtiminen maksaa, ja niin on tahdottu tehdä.”
Lampinen huomauttaa, että kun maahanmuuton kasvuun alettiin Suomessa varautua, halusi valtiovalta tuolloin huolehtia siitä, että koululaiset saavat opiskella koulussa omaa uskontoaan.
”Nyt sitten puhutaan taloudesta ja säästösyistä. Mikäli uskonnonopetukseen tulee muutos, tulkitsen niin, että monikulttuurisuutta tukeva järjestely halutaan purkaa. Tämä suuntaus on nurinkurinen.”
Talous, politiikka vai uskonto, mikä nousee johtoon? Tapio Lampinen pohti tätä kymmenen vuotta sitten ja taustoitti asiaa seuraavasti. Sosiologian klassikoiden keskuudessa on ajateltu, että yhteiskunta koostuu näistä kolmesta elementistä. Kukin niistä nousee vuorotellen niin sanotuksi megatrendiksi.
Esimerkiksi Suomessa 1960- ja 1970-luvut olivat voimakkaasti politisoitunutta aikaa. 1980- ja 1990-luvuilla elettiin talouden valtakautta.
Kymmenen vuotta sitten Lampinen arveli, että globaalin talouden kehitys olisi niin mullistavaa, että muiden megatrendien aika siirtyisi tuonnemmas.
”Näin ei ole käynyt”, sanoo Lampinen nyt.
Vaikka taloudella on edelleen suuri valta, ovat uskonnot näyttäneet voimansa sekä hyvässä että pahassa. Lampinen viittaa käynnissä oleviin levottomuuksiin muun muassa Egyptissä. Monien taistelujen taustalla vaikuttaa uskonto.
”Uskontojen merkitystä ei pidä aliarvioida. Jos niin tehdään, luullaan, että niin kutsuttu maallistumisteoria on totta. Tämän teorian me sosiologit olemme hylänneet jo ajat sitten.”
”Uskonnon merkitys kasvaa koko ajan, mutta suotuisa kehitys edellyttää, että ne ymmärtävät roolinsa. Ne eivät saa ajaa uskonnon ylivaltaa vaan edistää yhteiskunnallista rauhaa ja kehitystä. Globaaleja ongelmia ei voida ratkaista ainoastaan talouden ja politiikan avulla. Myös uskontoja tarvitaan.”
Jaa tämä artikkeli: