Usko ei saisi olla lapselle taakka eikä pelottava asia.
Uskontojen lapsiuhrit jäävät piiloon
Ahtaissa yhteisöissä lapsen etu ja uskonnollinen oppi saattavat olla ristiriidassa.
Moni sulkeutuneessa uskonnollisessa yhteisössä kasvava lapsi elää jatkuvassa pelossa, joka kumpuaa yhteisön hengellisestä opetuksesta.
– Vanhoillislestadiolaisella lapsella saattaa olla huoli siitä, onko kaikki synnit varmasti pyydetty anteeksi vai joutuuko hän helvettiin, jos sattuu yön aikana kuolemaan. Eräs helluntailainen kertoo pelänneensä lapsena kovasti Jeesuksen toista tulemista: mitä jos äiti ja isä temmataan pois ja hän jää tänne yksin? kuvailee teologian maisteri Aila Ruoho.
Hän keräsi pro gradu -tutkielmaansa ja Päästä meidät pelosta -kirjaansa varten hengellistä väkivaltaa kokeneiden kertomuksia.
– Jehovan todistajilla ei ole erillistä opetusta lapsille. He istuvat pienestä pitäen aikuisten joukossa kokouksissa, joissa opetus saattaa olla lapsen näkökulmasta pelottavaa, Ruoho kertoo.
Kun hengellisyydestä tulee lapselle pelottava asia ja se aiheuttaa esimerkiksi painajaisia ja ahdistusta, uskonnollinen kasvatus on Ruohon mukaan epäterveellä pohjalla.
– Tervehenkisessä kristillisessä kasvatuksessa uskosta pyritään tekemään lapselle turvallinen asia. Opetetaan iltarukous ja kerrotaan, että Jumala rakastaa ja enkelit suojelevat. Uskosta kerrotaan lapselle ymmärrettävästi, siitä ei tehdä hänelle taakkaa eikä esimerkiksi rajata pelastusta vain omaan yhteisöön.
Monet ahtaissa yhteisöissä kasvaneet ovat kertoneet joutuneensa taustansa vuoksi silmätikuiksi.
– Jos perhe noudattaa yhteisön sääntöjä kovin tiukasti, lasten asema on hankala. Heidät saatetaan eristää ikätovereistaan, jotteivät he saisi huonoja vaikutteita. Koulussa esimerkiksi Jehovan todistajat joutuvat kieltäytymään yhteisistä juhlista. Lestadiolaisten suurperheiden lapset puolestaan saattavat hävetä sisarustensa määrää, Ruoho kertoo.
Hänen mukaansa lasten tilanteeseen on ulkopuolisten hankala puuttua, ellei viitteitä suoranaisesta fyysisestä väkivallasta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä ole.
– Mutta miten psyykeen vaikuttaa se, että jää suurperheessä syliä vaille, on koulussa kiusattu erilaisuutensa vuoksi ja lisäksi elää jatkuvan pelon ja syyllisyydentunteiden kanssa? Ruoho kysyy.
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula kertoo saaneensa jonkin verran yhteydenottoja, joiden aiheena on lasten asema suljetuissa hengellisissä yhteisöissä.
– Niissä jäykkä oppi ei aina taivu siihen, että lapset voisivat elää hyvää arkea.
Joissakin yhteisöissä on esimerkiksi kuritettu lapsia ruumiillisesti, mutta Aula huomauttaa, että se on yksiselitteisesti laissa kielletty. Hengellisen väkivallan, huonon kohtelun tai laiminlyönnin arvioiminen on sen sijaan hankalampaa.
– Uskonnonvapauteen kuuluu, että vanhemmilla on oikeus antaa lapsilleen uskonnollista kasvatusta. Heidän on kuitenkin toimittava siinäkin lasten edun mukaisesti. Jos arvioidaan, että lapsen hyvinvointi on vaarassa uskonnollisten tai muiden oppien noudattamisen takia, siihen voidaan puuttua lastensuojelun keinoin, Aula sanoo.
Jaa tämä artikkeli: