Leonardon kiinnostus ihmisen anatomiaan näkyy piirroksissa, joissa hän tutki auki leikkaamaansa pääkalloa.
Uupumattoman utelias
Työpäiväkirjat paljastavat Leonardo da Vincin laaja-alaisen kiinnostuksen ympäröivää maailmaa kohtaan.
Leonardo da Vinci on renessanssineron — monella tieteen ja taiteen alalla lahjakkaan ja uutta luovan ihmisen — perikuva. Suomalaiselle lukijalle hänen erikoinen maailmansa avautuu nyt ihan uudella ja kiehtovalla tavalla, kun Laura Lahdensuu on suomentanut kokoelman hänen työpäiväkirjojaan ja kirjoittanut niitä selventämään asiantuntevan ja perusteellisen esipuheen.
Yli 400-sivuisen teoksen kuvitus on peräisin Leonardon työpäiväkirjojen lehdiltä. Siinä näkyy hänen käsialansa niin suvereenina piirtäjänä kuin peilikirjoituksella havaintojaan erittelevänä itseoppineena.
Leonardo da Vinci (1452–1519) oli firenzeläisen notaarin avioton lapsi, joka jo teini-ikäisenä meni taiteilija Andrea del Verrocchion työpajaan oppipojaksi. Jälkipolvet tuntevat Leonardon parhaiten taiteilijana, joka maalasi Mona Lisan ja Viimeisen ehtoollisen, mutta hänellä oli lahjoja ja innostusta monelle muullekin alalle.
Hän pystyi toimimaan niin hovimuusikkona kuin suunnittelemaan linnoituksia ja erilaisia sodankäynnin apuvälineitä — ehkä työtilauksia metsästellyttä Leonardoa voisi pitää aikansa pätkätyöläisenä. Toisaalta hän ei ollut pelkästään väsymätön uuden ideoija vaan myös erehtyjä ja sovittujen projektien kesken jättäjä.
Luonnontieteiden alalla Leonardon kiinnostus ulottui anatomiasta tähtitieteeseen. Hän vaikuttaa suhtautuneen ympäröivään maailmaan intohimoisella uteliaisuudella ja pohtineen väsymättä luonnon ilmiöitä. Luonnon havainnointi sai hänet esimerkiksi epäilemään, olisiko Nooan aikainen vedenpaisumus todella voinut olla maailmanlaajuinen, ja päätymään kielteiselle kannalle.
Kuollut nainen vatsallaan
Yksi Leonardon kiinnostuksen kohteista oli ihmisruumis, eikä hän tunnu väsyvän havainnoimaan sen rakennetta, toimintaa ja mittasuhteita. Leonardon ehkä kuuluisin piirros, italialaiseen euron kolikkoonkin päässyt Vitruviuksen ihminen, on esitys ihmisen mittasuhteista.
"Ole iloisella mielellä, vältä ylettömyyttä."
Työpäiväkirjassaan Leonardo kertoo, että saadakseen todenmukaisen käsityksen ihmisen anatomiasta hän on leikellyt yli kymmenen ruumista. Se lienee vaatinut melkoista kutsumustietoisuutta, sillä tuohon aikaan katolinen kirkko ei hyväksynyt ruumiinavauksia. Toisinaan kiinnostus ihmisruumiista johti Leonardon tekemään hieman erikoisia huomioita: "Kuollut nainen kelluu vedessä vatsallaan, mutta mies selällään" ja "Kyyneleet tulevat sydämestä, eivät aivoista".
Ehkä vainajien tutkiminen herätti Leonardon myös antamaan ohjeita niille, jotka haluavat pysyä terveenä: "Älä anna vatsan pömpöttää äläkä kulje pää kumarassa, peitä itsesi lämpimästi yöllä, älä kanna turhasta huolta, ole iloisella mielellä, vältä ylettömyyttä ja hekumaa ja katso mitä syöt."
Ailahtelevat pääskyset
Leonardo ei ollut kiinnostunut pelkästään ihmisistä. Suhtautumisessaan eläimiin hän oli edelläkävijä, sillä tiettävästi hän oli viimeisinä elinvuosinaan kasvissyöjä. Työpäiväkirjoissa arvuutellaan esimerkiksi, mistä on kyse, kun isännät syövät uskolliset työntekijänsä. He syövät häränlihaa, on Leonardon vastaus. Vertailu ihmisen ja eläinten välillä ei välttämättä pääty ihmisen eduksi: Leonardo kirjoittaa, että ihmisen puhe on usein turhaa ja valheellista, kun taas eläinten niukempi viestintä hyödyllistä ja totta.
Eläimet kiehtoivat muutenkin Leonardon mielikuvitusta — linnut jo hänen lentämishaaveidensakin vuoksi. Hän kirjoitti myös niin kutsutun bestiarion, jossa hän yhdistää niin todellisia kuin mielikuvituseläimiäkin erilaisiin inhimillisiin tunteisiin ja ominaisuuksiin. Muurahainen esimerkiksi edustaa harkitsevaisuutta ja pääskynen ailahtelevaisuutta.
Totta kai Leonardo kirjoittaa myös taiteesta, lähinnä käytännöllisestä näkökulmasta. Maalaaminen on eräänlainen käsityöammatti, jonka harjoittajan on hallittava tietyt tekniikat ja perusasiat valon, varjon, värin ja perspektiivin käytöstä. Niihin Leonardo työpäiväkirjoissaan opastaa. Toisaalta Leonardolle ei riitä käsityöläisen status, vaan hän pyrkii kohentamaan maalaustaiteen arvostusta. Maalaaminen ja piirtäminen ovat hänelle aktiivista ajattelua, eivät pelkkää todellisuuden kopioimista.
Leonardo da Vinci: Työpäiväkirjat. Teos 2009.
Jaa tämä artikkeli: