Jorma Multasen kirjan pohjana on kaksi tarkkaa päiväkirjaa ja valokuvakansio.
Vaarallisilla vesillä
Jorma Multanen juhli 97-vuotispäiväänsä julkistamalla esikoiskirjansa.
Korsolainen eläkkeellä oleva varatuomari Jorma Multanen, 97, on juuri saanut valmiiksi kirjan työstään Espanjan sisällissodan valvontaupseerina. Suomalaisena Espanjan sisällissodassa kertoo ainutlaatuisen tarinan lähes unohduksiin painuneesta toiminnasta.
Mutta miksi Multanen kertoo tarinansa vasta nyt?
— Elämässä on ollut niin paljon kaikkea muuta.
— Lapset rupesivat kuitenkin painostamaan, että tarina täytyy saada paperille. Itsellenikin tuli mieleen, että minulla on paljon historiallista tietoa ja kokemusta, jota ei ole kenelläkään muualla, tuumii Multanen.
Puolen tunnin perehdytys
Toukokuussa 1937 Multanen etsi itselleen kesätöitä, joilla voisi rahoittaa opintojaan. Vaihtoehtona oli portsarin paikka Suursaaressa tai jännittävältä kuulostava työ Espanjassa. Kun Multasella oli kokemusta Suomen Joutsenella tehdystä matkasta Etelä-Amerikkaan, hänen ei tarvinnut kauan miettiä.
YK:n edeltäjä Kansainliitto oli perustanut Puuttumattomuuskomitean rajoittamaan aseiden vientiä sisällissotaa käyvään Espanjaan. Sinne palkattiin 700 valvontaupseeria. Yksi heistä oli 24-vuotias Multanen, helsinkiläinen lakitieteen opiskelija ja laivaston reservinupseeri.
Tulevasta työstään Multanen ei tiennyt etukäteen mitään ja Espanjan sodasta vain sen, mitä oli lehdistä lukenut. Englannintaitoa testattiin tekstinpätkällä kirjasta, josta hän ei ymmärtänyt paljoakaan. Kaunis ääntämys kuitenkin hämäsi, ja Multanen huomasi olevansa matkalla Lissaboniin.
— Kun saavuin perille, sain kollegalta puolen tunnin pikaperehdytyksen. Hän neuvoi laittamaan satamassa tarkkailijan valkopohjaisen ja mustapalloisen viirin salkoon ja sähköttämään Lontooseen, että olin tullut perille. Tällä perehdytyksellä tein 21 matkaa, 14 punaisten ja seitsemän Francon puolen satamiin.
Kesätyö venyi liki kahden vuoden mittaiseksi.
Ruosteisia purkkeja ja pommituksia
Omakustanteena julkaistu kirja on traaginen ja hauska. Tyttärensä avulla tietokonetta käyttämään opetellut Multanen kirjoittaa elävästi niin sodan julmuudesta, tapaamistaan merenkulun persoonista kuin ruosteisista purkeista, joita mikään vakuutusyhtiö ei suostunut vakuuttamaan ja joiden miehistö oli enemmän tai vähemmän humalassa. Glamouriakin riitti ja naisseikkailuja sattui, sillä komea skandinaavi kiinnosti.
Työstä maksettiin paljon, 450 puntaa vuodessa. Multanen osti palkallaan, "jota parempaa sai vain presidentti", kaksi asunto-osaketta Helsingistä. Palkka johtui siitä, että työ oli vaarallista. Tuntemattomat sukellusveneet ja italialaiset pommikoneet upottivat aika ajoin varsinkin punaisten eli tasavallan puolelle pyrkiviä laivoja.
— Tarragonassa jouduimme olemaan pitkään satamassa, sillä kaupunkia pommitettiin yötä päivää, 44 kertaa. Barcelonassa oli pahin yksittäinen tilanne, kun olimme laiturissa öljytankkerien välissä ja satamaa pommitettiin. Jos yksikin palopommi olisi osunut, en olisi tätä kertomassa, miettii Multanen.
— Pommituksiinkin tottuu. Minulle kävi kolme kertaa niin, että laivan kapteeni ihmetteli, missä olin, kun satamaa pommitettiin. Olin ollut hytissäni nukkumassa, enkä herännyt vaikka vieressä räjähteli. Samaan aikaan ensikertalaisten kädet tärisivät pelosta kuin olisivat soittaneet mandoliinia.
Pistokokeita lastiruumassa
Multasen sympatiat olivat Francon puolella, antikommunisti kun oli, mutta työtään hän teki puolueettomasti. Hän kävi läpi laivojen rahtikirjat ja tarkasti lastia pistokokeilla. Tosin valvojan työ oli miltei mahdotonta, sillä ei yksi mies pystynyt isoja laivoja tarkastamaan — ainakaan merellä, kun lastiruuma oli suljettu.
Koko kahden vuoden aikana ei kiellettyjä tavaroita löytynyt.
— Espanjaan kuitenkin päätyi koko ajan sotatarvikkeita ja miehiä. Röyhkeimpiä olivat italialaiset, jotka käyttivät kuljetuksiin sairaalalaivoja. Mutta kuten esimiehemme Iso-Britannian ulkoministeri Anthony Eden sanoi, olimme edes pieni pato, Multanen tuumii.
Jorma Multanen esitteli päiväkirjojaan pe 12.3.
Jaa tämä artikkeli: