Peloton. Tinkimättömistä saarnoistaan tunnettu Kai Sadinmaa on joskus pyytänyt kaveriaan tueksi messuun. – Joskus kirkonmenojen jälkeen on ollut vähällä, ettei joku seurakuntalainen ole käynyt fyysisesti kimppuuni. Kuva: Jukka Granström
Vahakristusten kaataja
Vuosaaren Vapahtaja -näytelmän käsikirjoittaja, pastori Kai Sadinmaa ihmettelee, miksei synnistä mesova kirkkokansa puhu enemmän oikeudenmukaisuudesta.
Pastori Kai Sadinmaan maine kulkee miehen itsensä edellä. Hän on armoton – tai tässä yhteydessä paremminkin tinkimätön – saarnamies. Kuulemma hyvin poliittinen.
Sen Sadinmaa kuittaa heti ensimmäisenä:
– Kaikki saarnat ovat poliittisia. Sekin on poliittinen viesti, jos sanotaan, ettei saarnan tarvitse koskea politiikkaa.
– Historian Jeesus Nasaretilainen ei tosin ollut mikään varsinainen Che Guevara, mutta silti hänenkin sanomassaan oli voimakas poliittinen lataus.
– Jeesus ylitti kaikki ne rajat, joiden avulla ihmisiä suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Hän paransi sairaita ja sitoi heidät takaisin yhteyteen, josta heidät oli eristetty. Hän antoi nälkäisille ihmisarvon ruokkimalla heidät. Mikään uskonnollinen säädös ei saanut olla yhteyden esteenä.
Seurauksena Jeesus tietenkin joutui vastatuksin valtaeliitin kanssa. Entä, kun Jeesuksesta tuli valtaeliitin ikioma messias?
– Kirkossa Jeesuksesta on tullut vahakristus, jonka tarjoamalla pelastuksella ei ole mitään tekemistä tässä todellisuudessa olevan hädän kanssa. Saarnoistakin on tullut vain jono erilaisia dogmaattisia määritelmiä.
Sadinmaa ottaa esiin Vanhan testamentin kertomuksen, jossa Jumala ilmestyy Moosekselle palavassa pensaassa (2. Ms. 3).
– Saarnat ovat helposti pelkkiä esitelmiä tästä palavasta pensaasta. Tosi saarnassa se pensas kuitenkin syttyy tuleen, Sadinmaa kuvaa.
Suomi korisi lamassa, kun Kai Sadinmaa vihittiin papiksi. Maaseudun elinolojen kuihtumisen pystyi jo näkemään, ja työttömyysaste oli 16,4 prosenttia.
Silloin Sadinmaa havahtui.
– Ihmisiä pantiin kilometritehtaalle, mutta kirkossa vain väiteltiin siitä, pitääkö ehtoollisella olla rypäle- vai marjaviiniä. Tunsin, ettei kirkolla ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa.
Alkoi henkilökohtainen kirkkokapina.
– En minä omasta mielestäni aluksi ollut mikään radikaali. Mutta jos pappi elää ja ajattelee niin kuin kuka vain tavallinen ihminen, hänestä puhutaan heti tyyliin ”se on se villi pappi”.
Jotain villiä Sadinmaassa kyllä on. Hän vietti lapsuutensa 1960–70-lukujen Torniossa ”tavallisessa luterilaisessa kodissa”. Isä oli poliisi, äiti myyjä ja lapsuus rikkinäinen. Kun Sadinmaasta tuli täysi-ikäinen, hän erosi kirkosta.
– Mutta sitten tulin uskoon ja liityin helluntaiseurakuntaan. Vuoden päästä erosin jo siitäkin. Minulla on siis ”hörhötausta”.
25-vuotiaana Sadinmaa muutti Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Silloin elämään tuli jotakin todella tärkeää: teatteri. Hän liittyi harrastajateattereihin ja alkoi kirjoittaa omia käsikirjoituksiaan.
2000-luvun alussa Sadinmaa niitti kiitoksia Toisenlainen iltahartaus -kuunnelmastaan, joka riisuu uskovaisuuden yltä kaiken näennäishengellisen rihkaman.
– Taiteessa on ihanaa se, kun siinä saa kaiken kääntää nurin niskoin. Taide on valmiiden ajatusrakennelmien, dogmien ja elottomien määritelmien räjäyttämistä, Sadinmaa sanoo.
Vuosi sitten pääsiäisen alla Kai Sadinmaa kirjoitti näytelmän Vuosaaren Vapahtaja.
– Ajattelin kyllä heti, että saisi siinä Jeesus olla, kun on se pääsiäinenkin.
Sadinmaalla oli jo entuudestaan valmiina monologimuotoon kirjoitettu tarina saarnamiehestä. Sille piti vain kirjoittaa seurakunta, Herran Liekki -lahko, joka ei malta enää odottaa Messiasta. Lopulta Jeesus tuleekin, mutta vähän toisenlaisena kuin odotettiin.
– Sanoma, jota Jeesus julistaa, on poliittisesti arkaluontoista, se uhkaa ja talloo vallanpitäjien varpaille. Se, joka julistaa Jumalan valtakuntaa, joutuu aina törmäämään tähän todellisuuteen. Valtakunnan julistaja tyrmätään aina.
– Lieneekö taustalla sitten ahneus vai pelko..., Sadinmaa pohtii.
– Ehkä se tosiaan on pelko! Sehän saa aikaan, että ihmisen tekee mieli aina takertua johonkin, vaikka omistamiseen. Tai ehkä ihmismieli vain vaatii, että aina on ”ne toiset”?
– Yhtä kaikki viholliskuvien rikkominen on kuitenkin aina pelottavaa. Siksi Vapahtaja ei voi elää vaan hänet täytyy aina tappaa. Emme vain osaa elää niin ehdottomassa rakkaudessa.
Juhani Huttunen
Vuosaaren Vapahtaja -näytelmää esitetään seuraavasti:
– Kanneltalossa, Klaneettitie 5: ma 11.4. klo 19, ti 12.4. klo 19, ke 13.4. klo 19.
– Malmitalossa, Ala-Malmitori 1: ti 19.4. klo 19, ke 20.4. klo 19.
– Vuotalossa, Mosaiikkitori 2: pe 22.4. klo 16, la 23.4. klo 16
– Kokoteatterissa, Siltavuorenranta 18: ma 2.5. klo 19, ti 3.5. klo 19.
Malmi-, Kannel- ja Vuotalon esityksiin saa 8 ja10 euron lippuja Lippupalvelusta, www.lippupalvelu.fi, tai Helsingin kulttuurikeskuksesta, p. (09) 310 12000. KokoTeatterin esitysten liput voi varata teatterista, p. 050 321 9919. Lisätietoja: www.vuosaarenvapahtaja.blogit.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kai Sadinmaa: En halunnut päästää kirkkoa helpolla
AjankohtaistaSateenkaaripareja vihkinyt Kai Sadinmaa halusi tehdä tuomiokapitulin ratkaisusta mahdollisimman julkisen. Jalkapuumielenosoitus markkinoi myös Sadinmaan tuoretta kirjaa.