Vain minun käteni
Ensi sunnuntai on 19. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Rakkauden kaksoiskäsky. Päivän tekstit ovat Ps.119: 1–8, 2. Moos.20: 1–17, Room.10: 1–13, Joh.13: 31–35.
Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.
Room. 10:12
Luimme kirjaa Nooasta, hänen pojistaan ja arkin rakentamisesta. Järjestelimme tarinaan liittyviä magneetteja: eläimiä, ihmisiä, kasveja. Kirja oli niin mielenkiintoinen, että sama tarina oli ehdottomasti luettava uudestaan. Joka päivä.
Taas kerran luimme kertomusta Nooan perheestä. ”Äiti, tässä on Nooa ja pojat Seem, Haam ja Jaafet. Tuossa on kaksi norsua, tässä taas ovat lampaat. Mutta kuka se Jumala oikein on?” Kysyvät silmät katsoivat minua hyvin tarkasti.
Jumalaa emme näe. Hän on Henki, taustavaikuttaja, jota emme voi nähdä emmekä koskettaa. Miten sitten voisin ymmärtää Jumalan? Miten voisin hänet tavoittaa? Mikä on hänen osuutensa minun tarinassani?
Nooa turvautui Jumalaan. Ei hänkään nähnyt, mutta luotti. Luottamus saa ihmeitä aikaan. Meillä kaikilla on sama Herra, jonka puoleen saamme kääntyä. Hän ei jätä yksin. Häneltä riittää siunausta jokaiselle, joka häntä huutaa avukseen. Tuo siunaus saa ihmeitä aikaan. Se on tarkoitettu jaettavaksi.
”Mutta kuka se Jumala oikein on?” Jeesus antaa kasvot Jumalan rakkaudelle. Hän tekee Jumalan näkyväksi, lähes kosketeltavaksi.
”Äiti, Jeesusko? Onko Jeesus Jumalan Poika? Nyt mä tajuan! Hän on se, joka näitä magneetteja liikuttaa”, hän lisäsi silmät loistaen.
Luottamus Jumalaan sai Nooan käärimään hihat ja toimimaan itsensä, perheensä, toisten ihmisten ja koko luomakunnan hyväksi. Nooa ei aikaillut, vaan ryhtyi heti toimeen.
Hänellähän on vain sinun kätesi, kirjoittaa Ylva Eggehorn. Mihin Sinä, Herra, haluat näitä käsiä tänään käyttää?
Jaa tämä artikkeli: