Jaana Wessman toimii aktiivisesti Espoon alaikäisten turvapaikanhakijoiden tukiryhmissä. Kuva: Esko Jämsä.
Väitellään: Ensin pitää auttaa suomalaisia, Jaana Wessman!
Lääkäri Jaana Wessmanin mukaan turvapaikanhakijoiden auttaminen synnytti omaehtoista hyvän tekemistä.
Turvapaikanhakijoiden auttaminen on väärin, koska ensin pitäisi auttaa puutetta kärsiviä suomalaisia.
"En näe asiaa noin. Minusta ei ole sopivaa panna hädänalaisia ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Jos ihminen on tällaisena vuodenaikana Suomessa ilman talvitakkia, häntä täytyy auttaa. Tavoitteena on oltava se, että kaikkia autetaan."
"Turvapaikanhakijoiden tukiyhdistyksissä pyörivät tyypillisesti samat ihmiset, jotka tekevät vapaaehtoistyötä esimerkiksi Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä, tasa-arvoista lapsuutta tukevassa Hope ry:ssä, nuorten tukihenkilöinä tai vanhainkodeissa. En tiedä yhtään järjestöä, joka olisi lopettanut suomalaisten auttamisen turvapaikanhakijoiden vuoksi."
Vapaaehtoiset auttajat ovat useammin naisia kuin miehiä.
"Minulla ei ole tilastoja asiasta, mutta omassa lähipiirissäni enemmistö vapaaehtoistyöntekijöistä on naisia. Totta kai miehiäkin on mukana, mutta heitä on vähemmän. Monet miehet jäävät turhaan paljosta paitsi, sillä vapaaehtoistyö on varsin palkitsevaa ja vaatii paljon taitoa."
"Johtuisiko tilanne siitä, että suomalaiset pojat kasvatetaan välttelemään 'turhaa lässyttämistä ja paapomista'? Mikäli niin on, näen asian poikiin ja miehiin kohdistuvana tasa-arvokysymyksenä."
Viranomaiset tekevät jo riittävästi turvapaikanhakijoiden hyväksi.
"Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Sinänsä viranomaiset tekevät oman systeeminsä puitteissa riittävästi. Suomalainen vastaanottokeskusten järjestelmä on rakennettu sen oletuksen varaan, että turvapaikkahakemusten käsittely tapahtuu nopeasti. Jos odotusaika olisi kuukauden tai kaksi, petipaikka ja ruoka riittäisivätkin hyvin."
"Käytännössä odotusaika voi kestää jopa yli vuoden. Kenen tahansa mielenterveys alkaa rakoilla, jos koko elämä on paussilla vuoden ajan. Siksi tarvitaan myös vapaaehtoisia. Jokaiselle on järjestettävä jonkin verran vaatteita ja mahdollisuus osallistua johonkin vastaanottokeskuksen ulkopuoliseen toimintaan."
Vastaanottokeskuksissa tarvitaan apua, mutta auttamiskanavan löytäminen on vaikeaa.
"Kyllä, se on ollut kaikille iso haaste varsinkin viime syksynä. Kun turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi, uusien vastaanottokeskusten ympärillä oli yhtäkkiä suuri määrä auttamishaluisia ihmisiä, mutta ei ollut mitään organisaatiota, joka olisi huolehtinut asioista: mihin voi ilmoittautua, kuka kouluttaa vapaaehtoiset, mistä tilat lahjoitetuille tavaroille."
"Ihanaa on se, että tilanne synnytti paljon itse organisoitua hyväntekeväisyyttä, jota Suomesta on puuttunut. Kun jossakin ei ollut valmista auttamiskanavaa, sellainen perustettiin. Olemassa oleva järjestökenttä on sitten adoptoinut näitä kanavia. Nyt tilanne on jo parempi: kun joku ottaa yhteyttä ja kysyy, mitä hän voisi tehdä, mukaan pääsee nopeasti."
Rasistisia viharikoksia ei oteta Suomessa riittävän vakavasti.
"Näin on. Asiasta pitäisi puhua niin kuin se on: vastaanottokeskuksiin eri puolilla Suomea on kohdistunut lukuisia tuhopolton yrityksiä. Näihin tekoihin kannustavissa Facebook-ryhmissä on mukana istuvia kansanedustajia."
"Jos sama määrä näitä rikoksia kohdistuisi vanhainkoteihin, poliitikkojen asuntoihin tai sanomalehtien toimituksiin, kehtaisiko kukaan enää sanoa, että ne olivat satunnaisia humalaisten tekoja? Minusta poliisin pitäisi suhtautua näihin tekoihin yhtenä ilmiönä, johon viranomaisten täytyy reagoida."
Jaa tämä artikkeli: