"Tulevina vuosina meillä on täysi työ talouden hoidossa", sanoo Espoon seurakuntayhtymän hallintojohtaja Risto Hämäläinen. Kuva: Jukka Granström

Väitellään: Espoon seurakuntia odottaa säästökuuri, Risto Hämäläinen!

Lama painaa taloutta, mutta kirkon työlle on valtava tilaus, sanoo Espoon seurakuntayhtymän hallintojohtaja Risto Hämäläinen.

• 28.04.2015 18:50
• Ulla Lötjönen

Espoon seurakuntayhtymän viime vuoden tulos oli alijäämäinen.

Kyllä, pitää paikkansa. Tulos vuodelta 2014 on 1,7 miljoonaa euroa alijäämäinen. Vuonna 2013 tulos oli 0,5 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Seurakuntayhtymän taloudellinen tilanne heikentyi siis selvästi viime vuonna.

Taloustilanteen heikkeneminen johtuu etenkin kulujen kasvusta, verotulojen supistumisesta ja mittavista investoinneista. Lähivuosina peruskorjataan Espoonlahden ja Tapiolan kirkot. Siunauskappelia peruskorjataan parhaillaan ja Suvelaan rakennetaan uusi kappeli. Näiden hankkeiden kustannukset ovat lähes 50 miljoonaa euroa.

Hyvinä vuosina kertyi ylijäämää, joka sijoitettiin. Likvidiä eli helposti rahaksi muutettavaa sijoitusomaisuutta on noin 45 miljoonaa euroa, mutta se kaikki kuluu näihin isoihin investointeihin.

Espoon seurakuntia odottaa mittava säästökuuri.

Kyllä. Vuosien 2015–2018 aikana on tavoitteena laskea käyttötalousmenojen tasoa 6 miljoonaa euroa siten, että vuosittaiset käyttötalousmenot laskevat pysyvästi 50 miljoonasta eurosta noin 44 miljoonaan euroon.

Valtion korvaus kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä on riittävä.

Eduskunnan säätämä laki edellyttää, että kirkko huolehtii hautaustoimesta, kulttuurihistoriallisista rakennuksista ja niiden ympäristöstä sekä väestökirjanpidosta.

Vuonna 2016 astuu voimaan muutos: valtio maksaa kirkolle korvamerkittyä rahaa näistä velvoitteista huolehtimiseen. Espoon osuus tulee riittämään hautaustoimen kustannuksiin, mutta ei kirkkojen saneerauksiin.

Kirkon jäsen maksaa myös kirkkoon kuulumattomien palveluista.

Seurakunnan perustehtävä on palvella seurakuntalaisia. Kirkko ei kuitenkaan kysy jäsenkirjaa, kun se auttaa ihmisiä diakoniatyössä tai perheneuvonnassa. Kaikki saavat tulla! Joku voi ajatella, että on epäreilua palvella kirkkoon kuulumattomia, mutta kirkko ei luovu teologisesta perustastaan: se on olemassa ihmisiä varten.
 

Kirkon ratkaisevat haasteet ovat etelässä, mutta rahat viedään muuttotappiopaikkakuntiin.

Kirkkohallitus kerää keskusrahastomaksua. Tämän systeemin kautta vauraat seurakuntayhtymät, kuten Espoo, Helsinki ja Turku, ovat rahoittaneet kokonaiskirkon sekä ahtaalla olevien seurakuntien toimintaa.

Espoon seurakuntayhtymä on edelleenkin varakas, viime vuonna verotuloja kertyi 49 miljoonaa euroa. Mutta tulevina vuosina meillä on täysi työ talouden hoidossa.

Olen viestittänyt kirkkohallitukseen, että subventoidessa tulisi ottaa huomioon tämä: Pääkaupunkiseudun kirkosta eroaminen on ollut nopeampaa kuin muualla, muuttoliike suuntautuu tänne ja lama painaa taloutta. Kuitenkin seurakuntatyölle on valtavasti tilausta!

Espoon seurakuntien päättäjät joutuvat valitsemaan, investoidaanko seiniin vai ihmisiin.

Espoon seurakuntayhtymän voimassa olevaan strategiaan on kirjattu: "talous on tasapainossa, investointeja ei rahoiteta lainalla ja kirkollisveroprosentti pidetään yhden prosentin suuruisena."

Kun Espoon yhteinen kirkkovaltuusto teki toukokuussa 2014 päätöksen Suvelan kappelin rakennuttamisesta, ei nähty, että ahtaat ajat ovat tulossa. Suvelan kappeli on toistaiseksi viimeinen näköpiirissä oleva uudisrakennus. Jos tiloja tarvitaan, niitä mieluummin vuokrataan.

Koska säästötavoite on 6 miljoonaa euroa, on ennakoitavissa, että henkilöstöä vähennetään lähivuosina. Eläköityminen on yksi tie, toimintojen supistaminen toinen, ja on mahdollista, että irtisanomisia joudutaan tekemään.

Niukkuus on onnenpotku, koska seurakuntalaisten osaamisesta tulee tärkeää.

Punaisena lankana on ollut jo pitkään se, että seurakuntalaisten osaamista arvostetaan ja heitä kutsutaan mukaan vapaaehtoistyöhön. Seurakunnilla on siis tahto ja tarve kutsua ihmisiä mukaan työhön. Tämä pätee niin niukkoina kuin hyvinä aikoina.