Väitellään: Herätysliikkeet ovat sisäänpäinlämpiäviä, Teemu Kakkuri!
Teologian tohtori Teemu Kakkuri on perehtynyt herätysliikkeiden historiaan.
Herätysliikkeet ovat vaikuttaneet näkyvästi suomalaiseen hengellisyyteen ja kulttuuriin.
– Herätyskristillisyys ja suomalainen kulttuuri ovat olleet pari sataa vuotta vuorovaikutussuhteessa. Esimerkiksi kansalaisvaikuttaminen ja järjestötoiminta ovat alkaneet herätysliikkeistä. Talkoilu ja yhdistysten perustaminen saivat mallin herätysliikkeistä. Niiden ansiota on sekin, ettei luterilaisuus jäänyt yläluokan asiaksi vaan kirkosta tuli aito kansan kirkko.
Herätysliikkeissä ei nykyisin ole kysymys sen enempää herätyksestä kuin liikkeestäkään. Ne ovat lähinnä perinneyhdistyksiä.
– Hyvin pitkälti noin. Ne ovat uskonnollisia kansalaisjärjestöjä. Perinteen vaaliminen vie suuren osan niiden henkisestä tilasta ja uudistusaloitteita tulee yhä harvemmin.
Herätysliikkeet ovat keskittyneet vastustamaan muutosta ja kirkon uudistumista. Niiden toiminnassa on vaikea nähdä mitään rakentavaa.
– Liikkeiden julkisuuskuva on usein tuollainen, joskaan se ei ole koko totuus. Historiassaan ne ovat olleet myös edelläkävijöitä.
Herätysliikkeiden sisällä on aina riidelty oppikysymyksistä ja käyty valtataistelua.
– Niiden historiaan sopii tuo väite. Nykyään valtataistelut ovat tosin tauonneet. Ristiriidat ovat usein henkilökemioiden eroja ja näkemyseroja toiminnan suunasta. Niitä on kaunisteltu opillisilla argumenteilla.
Jotta liike menestyisi, se tarvitsee valovoimaisen johtajan.
– Tuo sopii paremmin kaunokirjallisuuteen ja elokuviin. Herätysliikejohtajat ovat pikemminkin virkamiestyylisiä toiminnanjohtajia. Herätysten alkuvaiheessa tarvitaan tietenkin johtajuutta ja esikuvia.
Herätysliikkeet ovat sisäänpäinlämpiäviä eikä niitä kiinnosta uusien ihmisten tavoittaminen.
– Kyllä niihin koko ajan pääsee sisälle myös uusia asiasta kiinnostuneita. Toki niissä viihtyminen on helpompaa, jos on sisäistänyt herätyskulttuurin jo lapsuudenkodissaan. Silloin on myös sisällä liikkeiden suhdeverkostoissa.
Samat ihmiset ovat aktiivisia herätysliikkeissä ja seurakunnissa.
– Kyllä, ja usein myös muussa kansalaistoiminnassa, kuten kunnallispolitiikassa ja vapaaehtoistyössä. Jos herätysliikeväki puuttuisi seurakunnista, olisivat osallistuvien rivit paljon harvempia.
Liikkeissä ei enää ole juuri mitään eroa. Siksi ne voisivat yhdistyä.
– Monet voisivatkin, ja ne tekevätkin yhteistyötä. Pintaa rapsuttamalla huomaa kyllä paljon erojakin. Vanhat liikkeet ovat juurtuneita suomalaiseen kulttuuriin ja luterilaiseen seurakuntaelämään. Uudemmat herätykset ovat usein amerikkalaisperäisiä ja edustavat jopa samanlaista maailmankuvaa kuin viihdeteollisuus tai poliittinen konservatismi.
50 vuoden päästä mikään nykyisistä herätysliikkeistä ei ole hengissä.
– Näin on povattu myös 50 vuotta sitten. Ja 50 vuotta ennen sitä.
On poikkeuksellista, että herätysliikkeet jäävät osaksi kirkkoa niin kuin meillä on tapahtunut.
– Muissakin pohjoismaissa on muodollisesti kirkon sisäisiä liikkeitä, mutta poikkeuksellista on se tapa, miten hyvin Suomen herätysliikkeet ovat sisällä kirkon rakenteissa ja seurakuntien elämässä.
Teemu Kakkuri: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-Missioon. Kirjapaja 2014.
Jaa tämä artikkeli: