Kuva: Paula Lehto

Väitellään: Hyväitsetuntoinen lapsi tietää olevansa paras, Raisa Cacciatore!

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore sanoo, ettei itsetunto kehity vertailemalla.

• 09.02.2016 12:00
• Nina Riutta

Varhaislapsuudessa luodaan pohja itsetunnolle.

– Näin on, mutta asiaa voi korjata myös myöhemmällä iällä. Varhaislapsuuden turvallinen läheisyys, hyvät ja pysyvät ihmissuhteet ja hellyys luovat itsetunnon pohjan. Koti-, päiväkoti- ja kouluilmapiirin lupsakka iloisuus ja kannustavuus ovat hyvää ravintoainetta itsetunnolle.

Lapsen parhaaksi ovat vanhemmat, jotka tekevät kaiken lapsen puolesta.

– Lapsen parhaaksi ovat vanhemmat, jotka rohkaisevat ja kannustavat lasta yrittämään itse ja tukevat tarvittaessa. He uskovat lapsen onnistumisiin ja kehuvat erityisesti yritteliäisyyttä. He eivät jätä lasta yksin pettymyksen, vastoinkäymisen ja epäonnistumisen hetkellä, vaan kannattelevat hankalan tunteen yli ja luovat uskoa.

Kotitöitä ei saa lykätä lapsen vastuulle.

– Lapselle on hyvä antaa vastuita pienestä pitäen, sillä niiden kautta lapsi saa kokemuksen siitä, että selviää ja osaa erilaisia asioita. Näissä vastuissa on kuitenkin aikuisen oltava mukana tsemppaamassa. Yksin jätettynä lapsi ei opi työnteon iloa. Eivätkä kotityöt koskaan saa olla rangaistus. Siivouksesta on hyvä tehdä iloinen, yhteinen hetki, jossa jokaisella on oma tehtävänsä.

Murrosikäisen suuttuessa aikuisen kannattaa antaa samalla mitalla takaisin.

– Aikuisen kannattaa yrittää rauhoittua ja ottaa vastaan nuoren vihaisuus. Hyvä ohje on validointi eli kuin papukaijana toimiminen. Kun nuori sanoo jotain ärtyneesti, aikuinen toistaa saman asian rauhallisesti. Ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan toistaa kuulemansa asian. Nuori rauhoittuu ja kokee, että hänen harmistumisensa otetaan tosissaan, eikä heti lähdetä vastaväitteisiin.

Vanhempien tulee huolehtia siitä, ettei lapsi koe pettymyksiä elämässään.

– Pettymykset ovat osa elämää. Vanhemmat voivat opettaa lasta sietämään pettymyksiä tarjoamalla tukea ja lohdutusta. On tärkeää opettaa myös itsemyötätunnon malli, eli se, että lapsi hyväksyy itsensä tavallisena, erehtyvänä ihmisenä.

Empaattisuus on nykylapselle outo käsite.

– Nykylapset ovat empaattisempia kuin lapset ikinä. Tämän päivän vanhemmilla on aikaa, tietoa ja taitoa kasvattaa lapsistaan tunnetaitoisia ja avoimia. Lapsen empatiakyky kehittyy myös pitkälle aikuisuuteen. Vanhemmat voivat opettaa lapselle empaattisuutta esimerkiksi antamalla hyvää mallia ja kertomalla empaattisia, eläytyviä tarinoita.

– Ongelma on nyt se, että lapsuus eriarvoistuu, ja osalla lapsista on paljon vaikeuksia. Se näkyy lapsiryhmissä ja siitä kärsivät kaikki.

Hyväitsetuntoinen lapsi tietää olevansa paras kaikessa.

– Jos lapsella on hyvä itsetunto, hän tietää kelpaavansa omana itsenään. Hän tietää, että on riittävän hyvä monessa asiassa, mutta ei maailman paras missään. Hän uskoo siihen, että jos haluaa jotain ja yrittää tosissaan, voi oppia ja kehittyä erittäin hyväksi. Hän tietää, että se vaatii työtä, ja on valmis tekemään sitä.

Itsetunto pysyy läpi elämän samanlaisena.

– Itsetunto on tunne, uskomus ja oletus. Totta kai se vaihtelee. Perusitsetunnon ylläpitämisen taidot olisi hyvä luoda jo lapsuudessa. Tärkeää on tieto siitä, etteivät toiset ihmiset voi luokitella sinua huonoksi, ja usko siihen, että kelpaa joukkoon sellaisenaan. Tärkeää on myös opettaa pois vertailusta: ettei kilpailla siitä, kenellä on mitäkin paremmin, ja kuvitella itsetunnon tulevan siitä.