Väitellään: Katutanssi ei sovi suomalaisille, Lilli Huttula!
Lilli Huttula vaihtoi muodostelmaluistelun katutanssiin. Hän tanssii, opettaa ja valmentaa SM-kisajoukkueita. Kuva: Jukka Granström.

Lilli Huttula vaihtoi muodostelmaluistelun katutanssiin. Hän tanssii, opettaa ja valmentaa SM-kisajoukkueita. Kuva: Jukka Granström.

Väitellään: Katutanssi ei sovi suomalaisille, Lilli Huttula!

Katutanssit voivat olla keino saada lisää itsevarmuutta, sanoo Vantaan Katutanssiyhdistyksen toiminnanjohtaja Lilli Huttula.

Tanssiminen on keino toteuttaa itseään.

– Kyllä!

Pojat älkööt vaivautuko, tanssiminen on tyttöjen juttu.

– Tähän ajatusmalliin ehkä törmää vielä Suomessa jonkun verran, mutta olen täysin eri mieltä. Maailmallahan katutanssilajien osaajista enemmistö on miehiä ja katutanssit mielletään jopa äijämäisiksi. Tanssiminen on mielestäni kaikkien juttu. Varsinkin katutanssit mahdollistavat mitä erilaisimpia tapoja ilmaista itseä, ja lajeja voi tehdä omaksi ilokseen tai erittäin kilpailuhenkisesti.

Katutanssi on sama kuin breakdance ja sitä harrastetaan vain kadulla.

– Ei pidä paikkansa. Breakdance on yksi katutanssilajeista, joita on lukuisa joukko. Muita katutanssilajeja ovat muun muassa hiphop, house, locking, popping, krump ja vogue. Lista on pitkä ja uusia lajeja syntyy jatkuvasti. Katutanssilajeja voi harrastaa tanssikoululla samoin kuin muitakin tanssilajeja, mutta voi niitä harrastaa myös ulkona.

Katutanssilajeja on monta ja lisää tulee koko ajan.

– Kyllä! Katutanssilajien kehittäjät ovat pääsääntöisesti vain tanssineet klubeilla tai kavereiden kanssa, eikä tarkoitus edes ole ollut kehittää uutta lajia. On vain haluttu ilmaista itseä ja musiikkia. Ehkä vähän myöhemmin on huomattu, että on alkanut kehittyä uusi liikesanavarasto, jolle on sitten annettu nimi. Tätä tapahtuu jatkuvasti ympäri maailmaa.

Ei katutanssien oppimiseen mitään tanssikoulua tarvita.

– Kyllä ja ei. Ihmiset oppivat ja työskentelevät eri tavoin. Katutanssikulttuuri on hyvin yhteisöllinen ja suuri osa katutanssilajeista on niin sanottuja sosiaalisia tansseja, joihin kuuluu toisten ihmisten kanssa tanssiminen. Jollekin yhteisö voi olla oma tanssikoulu, toiselle oma pienempi porukka ja osalle vaikka koko pääkaupunkiseudun tanssipiirit. Katutanssilajien oppimiseen yleensä tarvitaan kuitenkin opettajia, jotka osaavat kertoa lajien historiasta ja näyttää muutakin kuin yksittäisiä liikkeitä. Tanssikoulut ovat todella tärkeässä roolissa. Veikkaan, että kun joku haluaa opetella katutanssia, aloituspaikka on useimmiten lähin tanssikoulu.

Myös viisikymppinen voi oppia katutanssia.

– Ehdottomasti! Tästä minulla on monta esimerkkiä omissa oppilaissani.

New Yorkin köyhillä alueilla syntynyt katutanssi ei istu suomalaiseen mielenmaisemaan.

– Olen osin samaa ja osin eri mieltä. Katutansseihin on alusta alkaen kuulunut tietty itsevarma asenne, joka ei ole kovin tyypillistä suomalaisille keskimäärin. Toisaalta katutanssit voivat olla erinomainen keino saada lisää itsevarmuutta. Tuskin New Yorkissakaan jokainen katutanssien pariin hakeutunut ihminen on heti itsevarma. Mielestäni katutanssilajit sopivat kaikille, sillä jokainen voi löytää oman tapansa harrastaa. Suomessakin katutanssikulttuurista on muotoutunut omanlaisensa – suomalainen versio kansainvälisestä ilmiöstä.

 

Harvoin musiikkivideoilla näkee katutanssilajeja koko värikkyydessään.

 

Jengit eivät enää tappele, vaan mittaavat paremmuutta breikkaamalla.

– Breakdance on syntyessään ollut tärkeässä roolissa jengien välienselvittelyjen väkivaltaisuuden vähentämisessä. Siksi kilpailumuoto on edelleen battle, jossa tanssijat asettuvat toisiaan vastakkain ja pyrkivät osoittamaan paremmuutensa tanssimalla vuorotellen. Breikissä on suuri potentiaali hyvinkin aggressiivisten tunteiden purkamiseen satuttamatta ketään, sillä laji on niin valtavan fyysinen ja battleissa on lupa haastaa vastustajaa. Valitettavasti breikki ei taida nykypäivänä korvata tappeluita isossa maailmassa.

Musiikkivideot eivät kuvaa sitä, millaista katutanssi oikeasti on.

– Riippuu varmasti musiikkivideosta. Mielestäni usein musiikkivideoilla tanssijat eivät pääse näyttämään koko osaamistaan. Tarkoitus onkin saada artisti näyttämään hyvältä eikä näyttää tanssitaitoja. Harvoin musiikkivideoilla näkee katutanssilajeja koko värikkyydessään. Esiin ei tule yleensä myöskään se, miten teknisiä ja vaativia lajit ovat.

Vähäpukeiset misut kuuluvat katutanssikulttuuriin.

– Vastaan ei, sillä haluan erottaa toisistaan katutanssi- ja pop-kulttuurin. Media on popularisoinut katutanssit samoin kuin monen muunkin alakulttuurin ja laittanut tanssijoita pieniin vaatteisiin keikistelemään. On yksittäisiä katutanssilajeja, kuten vogue, joissa vähäpukeisuus on myös keino oman identiteetin ilmaisemiseen, jos niin haluaa. Pääsääntöisesti katutanssijoilla on päinvastoin enemmän vaatteita ja kerroksia päällä kuin monessa muussa tanssityylissä. Pukeutuminen on kuitenkin jokaisen oma valinta ja yksittäisillä tanssijoilla voi olla hyvinkin omaperäinen tyyli.

Jaa tämä artikkeli: