Kuva: Marianna Siitonen.

Väitellään: Naisten teologia oli erilaista kuin miesten, Päivi Salmesvuori!

Keskiajan mystikot kiehtovat kirkkohistorioitsija Päivi Salmesvuorta.

• 25.09.2015 15:30
• Kaisa Halonen

Kristillinen mystiikka syntyi keskiajalla.

– Aikaisemmin. Mystiikka määritellään yleensä Jumalan tai yliluonnollisen välittömän läsnäolon kokemiseksi. Kristillisen mystiikan alkuna pidetään usein Paavalin kokemusta, jossa hän tunsi ylösnousseen Kristuksen läsnäolon hyvin vahvasti.

Mystikot olivat kirkolle uhka.

– Suosikkimystikkoni on Marguerite Porete, joka vuonna 1310 poltettiin roviolla harhaoppisena. Hän kuvasi ihmisen täydellistymistä ja sulautumista Jumalaan. Marguerite sanoi, että kun ihminen on täydellisesti sulautunut Jumalaan, hän lakkaa olemasta, eikä siksi tee enää syntiä. Katsottiin, että väittäessään näin Marguerite oli sairastunut ylpeyteen, mikä oli kuolemansynti. Margueritea tulkittiin väärin. Hän tarkoitti sitä, että silloin kerta kaikkiaan ja automaattisesti toimii oikein. Tuomion takana oli varmaankin yleisempi pelko naisista julistajina ja halu suitsia hurmahenkiä.

– Aina on ollut vaarallista kritisoida kirkon johtoa ja papistoa tai edes välillisesti vihjata siihen, että he ovat väärässä, syntisiä tai ahneita. Harhaoppisyytökset liittyivät tyypillisesti valtataisteluun virallisen papiston ja erilaisten näkijöiden ja mystikoiden välillä.

– Oppia varjeltiin. Ruotsalainen talonpoika Botolf arvosteli 1300-luvulla kirkon ehtoollisoppia ja sanoi, että jos leipä ja viini todella olisivat Kristuksen ruumis ja veri, papit olisivat syöneet sen jo aikoja sitten loppuun. Hänetkin teloitettiin harhaoppisena.

Monien mystisten kokemusten taustalla oli sairaus tai aliravitsemus.

– Toisin päin. Esimerkiksi Katariina Sienalaisen anoreksian taustalla oli kaipuu ja kiihko päästä mystiseen, autuaalliseen kokemukseen. Hän suoritti omaa pyhyyttään ja oli varsinainen ekstremisti. Ilmeisesti hän olisi jossakin vaiheessa halunnut alkaa syödä jälleen, mutta kroppa oli mennyt siihen tilaan, ettei edes vesi pysynyt sisällä.

– Juliana Norwichlainen koki jumalalliset ilmestykset sairaana ollessaan. Kuoleman varjo oli kokemuksessa läsnä ja hänellä oli kiire saada ilmestykset muistiin ennen kuin kuolisi. Juliana parani, ja kirjoitti myöhemmin toisen version samoista ilmestyksistä.

Naismystikoiden teologia on erilaista kuin miesten.

– Totta. Se liittyy siihen, ettei naisilla ollut yliopistosivistystä. Tietty tilkkutäkkimäisyys näkyy naisten mystiikassa. He ottavat vaikutteita sieltä täältä. Toisaalta he eivät ole senaikaisen teologian kaavojen vankeja vaan avoimia aika villeillekin, luoville ratkaisuille. Hildegard Bingeniläinen esimerkiksi loi teologisia systeemejä, jotka olivat kuvallisia ja monitulkintaisia.

Naisilla ei ollut vaikutusmahdollisuuksia keskiajan kirkossa.

– Kirkko on ollut miesten kirkko 1980-luvulle asti. Naisilla on ollut kyllä halu sanoa, mutta ei suoraa väylää. Niinpä he ovat kehittäneet erilaisia keinoja – näitä näkyjä ja muita.

Naisille ainoa mahdollisuus toteuttaa hengellistä kutsumusta oli mennä luostariin.

– Kyllä, jos halusi omistautua kokonaan hengelliselle elämälle. Mutta perheelliset naiset olivat uskonnon käyttäjiä ja kuluttajia. He kävivät kirkossa, ripittäytyivät ja kävivät ehtoollisella. Eivät he olleet sen kummemmassa paitsiossa kuin maallikkomiehetkään.

– Margery Kempellä oli 14 lasta, joista yksi eli aikuiseksi. Elettyään ensin porvarisrouvan elämää hän halusi ruveta elämään pyhää elämää. Koska hänen miehensä eli vielä, se oli neuvottelun paikka. Mies suostui, kun Margery lupasi maksaa tämän velat. Sen jälkeen Margery teki pyhiinvaelluksia ja oli eräänlainen wannabe-mystikko.