Väitellään: Tatuoinnit eivät ole naisellisia, Jenny Belitz-Henriksson!
Jenny Belitz-Henriksson on kirjoittanut kirjan Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista.
Tatuoinnit eivät ole naisellisia.
– Jokainen meistä näkee naisellisuuden eri lailla. Minun mielestäni siihen kuuluu paljon muutakin kuin ulkonäkö, esimerkiksi luonne. Ja miksi tatuointi ei voisi olla naisellinen? Itselläni on paljon naisellisia kuvia, kuten perhosia, leppäkerttu ja pin-up-tyttö.
Tatuoinnin ottaminen sattuu.
– Ihmisten kipukynnykset vaihtelevat. Olen huomannut, että elämäntilanne vaikuttaa kipuun. Vaikeassa elämäntilanteessa tatuoiminen ei ole tehnyt minulle niin kipeää kuin muulloin. Mutta kyllähän se tuntuu.
Toisen ihmisen nimen tatuoiminen iholle rakkauden huumassa on hölmöä.
– Minulla on ihossani tytärten ja aviomieheni nimet. Mielestäni se ei ole yhtään hölmömpää kuin mikään muukaan. Tatuoinnit kertovat elämäntilanteistani ja niihin liittyvistä ihmisistä.
Tatuointien otto on kapinointia.
– Äitini epäili minun kapinoivan, kun näki tatuoidun käsivarteni ensimmäisen kerran. Varmasti on olemassa kivuttomampiakin keinoja kapinoida. Minulle tämä ei ole kapinointia edes yleisiä kauneusnormeja vastaan.
Tatuoinneista on haittaa työuralla.
– Omalla urallani toimittajana siitä ei ole ollut haittaa. En pääsisi lentoemännäksi, mutta ihan sama. Kirjanikin osoittaa, että asenteet ovat muuttumassa, vaikkakin hitaasti.
Tatuointia pitää harkita pitkää.
– Jos on epävarma, kannattaa harkita, ettei ala katua. Kun tatuointeja on jo paljon, kynnys ottaa lisää on matala. Jos minulla ei olisi yhtään tatuointia, tuskin ottaisin sellaista enää tässä elämänvaiheessa.
Mummot kauhistelevat tatuointeja.
– Kauhistelu ei liity sukupuoleen tai ikään. Mummoilta olen saanut yhtä lailla hyvää ja huonoa palautetta.
Tatuointeja otetaan elämän murroskohdissa.
– Varmasti. Olen itsekin ottanut kuvia saatuani lapsia ja erottuani. Isot elämänmuutokset antavat aiheita tatuoinneille. Jälkikäteen ihoa katsomalla voi muistella erilaisia elämänvaiheita.
Vanhana tatuoinnit eivät näytä hyvältä.
– Joka tapauksessa me vanhenemme ja ihomme alkaa roikkua. Jos tatuoinnit ovat vanhana ainoa murhe, joka elämässä on ollut, niin sittenhän kaikki on mennyt tosi hyvin ja on elänyt hyvän elämän.
Tatuoinnit ovat valtavirtaa.
– Kyllä. Jos menee vaikka Puuhamaahan tai festareille, on vaikeaa löytää aikuista, jolla ei ole tatuointia. Yksi kirjani henkilöistä sanoo, että hänen ja hänen miehensä tatuoinnit ovat kuin samanlaiset tuulipuvut, mutta ne eivät kahise.
Jaa tämä artikkeli: