Väitellään: Turvaluokka on häirikölle paras paikka, Jari Koponen!
Jari Koposen kokemus on, että koulun ilmapiiri voi muuttua nopeastikin, kun oppitunteja häiriköiviä kuunnellaan ja autetaan. Kuva: Esko Jämsä

Jari Koposen kokemus on, että koulun ilmapiiri voi muuttua nopeastikin, kun oppitunteja häiriköiviä kuunnellaan ja autetaan. Kuva: Esko Jämsä

Väitellään: Turvaluokka on häirikölle paras paikka, Jari Koponen!

– Oppitunteja häiriköivää oppilasta pitäisi kuunnella ja auttaa, sanoo turvaluokan kehittänyt yhteisöpedagogi Jari Koponen.

Opettajan tärkein tehtävä on oppilaiden rauhoittaminen tunnin ajaksi.

– Opettajan tärkein tehtävä on opettaminen. Se ei ole ainoastaan opettajan tärkein tehtävä, vaan hänen ainoa tehtävänsä. Jos opettaja tekee muuta kuin opettaa, kuten rauhoittaa oppilaita, hän hylkää opettajuuden ja jokaisen opiskelevan oppilaan.

Oppilaiden huonolle käyttäytymiselle tunneilla ei voi tehdä mitään.

– Opettaja voi ohjata oppilasta keskittymään opiskeluun. Ellei oppilas ohjauksesta huolimatta kykene siihen, hän ilmaisee häiritsevällä käytöksellään olevansa työkyvytön. Käytösoireiden takana on aina avuntarve. Mikäli huonosti käyttäytyvä oppilas vie huomion pois opetuksesta ja opiskelusta, hän ei kuulu oppitunnille, vaan valvottuun paikkaan, jossa häntä autetaan. Tällaisen paikan järjestäminen on rehtorin vastuulla.

Häiriköivän oppilaan oikea paikka on turvaluokka.

– Kyllä. Turvaluokka tai vastaava paikka, jonka avulla hänen häiritsevä käytöksensä voidaan pysäyttää ja jossa häntä voidaan vastuuttaa käytöksestään ja auttaa välittömästi. Turvaluokasta hänet voidaan ohjata tarvittaessa saamaan asianmukaista tukea.

Turvaluokassa ei saa opiskella, mikä on oppilaista ihanaa.

– Turvaluokassa ei opiskella, vaan siellä puretaan ohjatusti opiskelun esteitä. Mikä estää opiskelusi ja millaista tukea tarvitset, jotta voit jatkaa opiskelua? Jos tällainen ”pysytään asiassa” -työskentely on jollekin oppilaalle niin ihanaa, että hän valitsee sen mieluummin kuin opiskelun, se on vakava merkki suuresta avuntarpeesta.

 

Kun oppilasta autetaan ottamaan vastuu käytöksestään, hän oivaltaa, että minulla on mahdollisuus saada apua muissakin tilanteissa.

 

Huono käytös kertoo siitä, että jokin painaa mieltä.

– Kyllä. Huonon käytöksen takana ei ole koskaan mitään muuta kuin se, että jokin mieltä häiritsevä asia vie oppilaan huomion pois opiskelusta ja opetuksen vastaanottamisesta.

Rangaistuksia tarvitaan, sillä pelkkä keskustelu ei lopeta häiriköintiä.

– Ei rangaistuksia, vaan vastuuttamista ja apua. Rankaisemisesta seuraa pelkoa ja häpeää. Vastuuttamisesta seuraa se, että oppilaalle tarjoutuu mahdollisuus oppia erottamaan tekonsa ja oma persoonansa toisistaan. Korjatessaan aiheuttamaansa vahinkoa, hän oppii, että hän itse päättää käytöksestään. Samalla hän saa kokemuksen siitä, että minä olen ok, mutta toiminnassani on korjaamista. Kun oppilasta autetaan ottamaan vastuu käytöksestään, hän oivaltaa, että minulla on mahdollisuus saada apua muissakin tilanteissa. Yksin ei tarvitse pärjätä eikä selvitä.

Turvallisuus on koulun paras brändi.

– Kyllä!

Nuorisotyöntekijöille olisi käyttöä koulumaailmassa.

– Kyllä, esimerkiksi turvaluokan ohjaajana tai jossakin muussa tehtävässä, joka tukee koulunkäyntiä tai ei ainakaan ole kilpaileva ja houkuttelevampi vaihtoehto opiskelulle.

Ihmisen pitäisi olla kiltti eikä vihata ketään tai mitään.

– Kiltteys ja vihaaminen ovat vihan ilmaisemismuotoja, jotka molemmat voivat olla joko tuhoavia tai rakentavia. Kiltteys on parhaimmillaan kykyä huomioida toisten tunteita ja tarpeita. Pahimmillaan se on uhrautumista hyväksikäytettäväksi, jos ohitetaan omat tunteet ja tarpeet. Ihmisten vihaaminen on tuhoavaa. Kun oppii erottamaan ihmiset ja asiat toisistaan, voi vihaamisen kääntää uhkaavaksi kokemiinsa asioihin. Silloin vihaamisen voi suunnata rakentavaksi voimaksi.

Jaa tämä artikkeli: