Väitellään: Valtion pitäisi olla uskontoneutraali, Leena Sorsa!
Tutkija Leena Sorsa Kirkon tutkimuskeskuksesta toivoo rakentavaa keskustelua uskonnonvapaudesta.
Suomessa ei enää ole valtiokirkkoa.
– Näin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa usein linjataan, mutta kaikki eivät jaa tätä tulkintaa. Yksiselitteistä näkemystä siitä, mitä valtiokirkolla tarkoitetaan, ei ole. Kirkon vahva itsenäisyys ja valtion neutraliteetti perustelevat sitä, ettei evankelisluterilainen kirkko ole valtiokirkon asemassa. Toisaalta taloudelliset ja lainsäädännölliset yhteydet valtion ja kirkon välillä puhuvat valtiokirkollisuuden puolesta.
Uskonnolliset yhteisöt eivät Suomessa ole keskenään yhdenvertaisia.
– Eivät ole, varsinkaan talouden ja lainsäädännön osalta. Taustalla ovat historialliset ja kulttuuriset syyt, esimerkiksi suomalaisten varsin vahva uskonnollinen yhtenäisyys. Uskonnollinen kenttä on kuitenkin moninaistunut.
– Keskeinen kysymys on, toteutuuko yhdenvertaisuus kirkon asemaa heikentämällä vai muiden uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen asemaa vahvistamalla. Kaikki uskonnolliset yhteisöt eivät edes halua rakentaa erityistä suhdetta valtioon. Siksi pitäisi kysyä yhteisöiltä, mitä yhdenvertaisuuden toteutuminen niille tarkoittaa.
Valtion pitäisi olla uskontoneutraali.
– Mielestäni Suomen valtion peruslinjaus uskonnollisesta neutraliteetista on todellisuutta. Valtio ei ole minkään uskonnon tai katsomuksen ajaja.
– Valtio voi olla neutraali, mutta yhteiskunta ei voi olla uskonnoton. Siksi valtion myönteinen asenne uskontoihin ja katsomuksiin turvaa ihmisoikeuksien toteutumista. Valtion neutraliteetti ei siis merkitse uskontojen siirtämistä syrjään yhteiskunnallisesta elämästä vaan pyrkimystä turvata uskonnonvapauden toteutuminen parhaalla mahdollisella tavalla sekä uskoville että uskonnottomille.
Kirkollisvero pitäisi muuttaa jäsenmaksuksi.
– Käytännössä näin jo on. Jäsenmaksu kerätään verotuksen yhteydessä ja kirkko maksaa valtiolle siitä aiheutuvat kulut.
Luterilaisuus on olennainen osa suomalaisuutta.
– Näin on varmasti ollut. Nykyisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa pitää huolehtia kuitenkin siitä, että nekin, jotka eivät ole luterilaisia, voivat kokea olevansa reilusti ja tasavertaisesti suomalaisia.
Uskonnonvapaus mahdollistaa myös uskonnolliset ääri-ilmiöt.
– Uskonnonvapaus ei koskaan merkitse vapautta tehdä mitä tahansa uskonnon tai katsomuksen nimissä. Sillä on rajansa. Mitään ihmisoikeuksia ei voi vaatia vain itselleen rikkoen samalla toisten ihmisoikeuksia.
– Tutkimusten mukaan maissa, joissa uskonnonvapaus toteutuu hyvin, myös muut ihmisoikeudet ja esimerkiksi taloudellinen kehitys vahvistuvat. Uskonnonvapauden edistäminen ja turvaaminen sekä valtion aktiivinen ja yhteyttä edistävä ote heikentävät uskonnollisia ääri-ilmiöitä ja luovat yhteiskuntarauhaa.
Seuraavan eduskunnan tuskin tarvitsee käsitellä näitä kysymyksiä.
– Toivon, että Suomessa löytyisi halua keskustella rakentavasti uskonnonvapaudesta ja uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen asemasta jo ennen, kun paineet kasvavat liian suuriksi. Tavoitteena tulisi olla halu vahvistaa yhdenvertaisuutta, uskonnonvapautta ja uskonnollisten vähemmistöjen asemaa. Niiden edistäminen koituu kaikkien hyväksi.
Jaa tämä artikkeli: