Vakaa ja viisas
Teologian kieli pursuilee tavalliselle kristitylle vaikeasti avautuvia käsitteitä. Yksi sana on käsittämättömyydessään ylivertainen: vanhurskaus. Sanan syvintä olemusta on lähes mahdotonta kuvailla lyhyesti.
Suomen sana vanhurskas on yhdistelmä sanoista vakaa ja hurskas. Hurskas-sanan juuri taas on peräisin norjan kielestä ja tarkoittaa viisasta. Tarkalleen suomennettuna vanhurskas merkitsee vakaan viisasta ihmistä.
Raamatussa puhutaan useassa yhteydessä vanhurskaista teoista. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano.” Tässä yhteydessä Jeesus puhuu ihmisistä, jotka kaikessa pyrkivät totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Ja juuri oikeudenmukaisuuden ja totuudellisuuden nälkä lopulta vie syvempään yhteyteen Jumalan kanssa.
Millainen ihminen on sitten vanhurskas? Eräs vanha pyhäkoulunopettaja kiteytti asian yksinkertaisesti: vanhurskas on sellainen ihminen, joka on saanut synnit anteeksi. Siis ihminen, joka tajuaa, ettei omin voimin voi vapautua synnin ja syyllisyyden taakasta, ja luovuttaa uskossa oman kuormansa Jumalan haltuun, joka oikeamielisenä tuomarina ottaa synnit kannettavakseen ja vapauttaa ihmisen taakasta. Yksinkertaista, eikö vain!
Ihmiselämä on usein täynnä levottomuutta ja poukkoilua. Jumalan ehdottomaan rakkauteen heittäytyminen tuo elämään kuitenkin käsittämätöntä vakautta ja viisautta. Viisaus ei ole sitä, että tekee kaiken oikein, vaan sen ymmärtämistä, että täysin epäonnistuneenakin on Jumalan edessä täydellisesti rakastettu.
Jaa tämä artikkeli: