Välähdys täydellisyydestä
Ensi sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus, parantajamme. Päivän raamatuntekstit ovat Ps 30:3–6, 12–13 tai Ps. 146:5–10, 2. Kun. 5:1–15, Ap. t. 3:1–10 ja Joh. 9:1–7, 39–41.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
riisuit yltäni suruvaatteen
ja puit minut ilon pukuun.
Ps. 30:12
Ensi sunnuntain psalmilaulussa ihmetellään Jumalan voimatekojen suuruutta. Psalmissa kysytään: Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?
Jos ja kun Jumalan teot ovat niin voimallisia, tulee väkisinkin miettineeksi, olisiko omassa elämässäni jokin erityinen Jumalan teko tai ihme, mieluiten vielä suuri, josta voisin kirjoittaa.
Tuntuisi luonnottomalta, jos Jumalan ihmeet lakkaisivat kokonaan. Ajattelenkin, että niitä tapahtuu jatkuvasti. Ehkä ei lopulta ole merkitystä sillä, kuinka suuri ihme on. Ydin voisi hyvinkin olla siinä, että ihme on hetkellinen välähdys täydellisyydestä. Ehkä ihmeissä kuvastuu ymmärryksemme yläpuolella oleva Jumalan rakkaus.
Jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty. Silti nykyään melkein jokainen elää lähinnä vain omaa elämäänsä. Ei katsota ympärille ja kysytä, mitä läheisilleni kuuluu, vaikka tiedetään, että moni kärsii yksinäisyydestä ja mielenterveysongelmista.
Toisen huomaaminen ja omastaan jakaminen ei vaadi paljoa. Jakaessa molemmat ovat todellisuudessa antajia ja saajia. Roolit menettävät merkityksensä. Aidoimmillaan tarjolla voi olla lupaus paremmasta huomisesta. Silloin voi välähtää Raamatun voimatekojen kaltaista parantavaa vaikutusta. Ihan oikea ihme.
Jaa tämä artikkeli: