Valdemarin vuosisata
Kun arkkiatri Arvo Ylppö kuoli 104-vuotiaana vuonna 1992, vantaalainen Valdemar Hytönen ajatteli, että voi kun tuon päihittäisi. Nyt Hytönen alkaa olla melko lähellä tavoitettaan, sillä Valdemarin päivänä 18. huhtikuuta hän täytti 100 vuotta.
— En olisi nuorena uskonut eläväni näin kauan, hän sanoo.
Satavuotiaaksi elämisessä on hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on se, että siihen ikään mennessä on nähnyt paljon sellaista, mitä ei ikimaailmassa olisi uskonut näkevänsä. Tekniikka ja tiede ovat kehittyneet sadassa vuodessa niin, että ei perässä pysy.
— Niin, ja kun elää näin kauan, ehtii saada kamalan paljon eläkettä, Hytönen velmuilee.
Huono puoli on se, että vanhat ystävät ja monet läheiset sukulaiset ovat jo kuolleet.
— Luen aina lehdestä kuolinilmoitukset. En enää siksi, että siellä olisi tuttuja nimiä, mutta katsoakseni, minkä ikäiseksi muut ovat eläneet, Hytönen kertoo.
Silkkitehtaalta työ ja vaimo
Valdemar Hytönen syntyi Orimattilassa nelilapsisen maalaisperheen kuopukseksi. Hänen ensimmäiset lapsuusmuistonsa sijoittuvat aikaan, jolloin hän oli 9-vuotias ja Suomessa riehui sisällissota.
Tuosta ajasta hän muistaa esimerkiksi sen, kuinka hän leikki niityllä kepistä ja narusta tehty pyssy selässään punakaartin marssiessa ohi, ja sen, kuinka isoveli varasti Valdemarin tyynyn alle piilottaman aarteen, pienen pussillisen talkkunajauhoja.
Kouluja Hytönen kävi kansakoulun verran ja sen jälkeen hän meni töihin läheiselle maatilalle. Sieltä nuori mies lähti Helsinkiin rakennustyömaille hanttihommiin ja sieltä edelleen Tikkurilaan, silkkitehdasta rakentamaan vuonna 1936.
Silkkitehtaan työmaasta tuli Hytöselle kohtalokas paikka. Sieltä löytyi työpaikka kutomakoneiden korjaajana ja Aili-vaimo, joka työskenteli tuolloin silkkitehtaan herroilla piikana. Vihille mentiin Pyhän Laurin kirkossa. Yhteistä taivalta kesti vuoteen 1976 asti, jolloin vaimo menehtyi rintasyöpään. Hautajaisia vietettiin samassa kirkossa. "Täältä minä hänet sain ja tänne palautan", totesi Hytönen pastorille.
Onnea ja läheltä piti -tilanteita
Valdemar Hytönen on elänyt kuin kuka tahansa suomalainen mies. Hän ei ole harrastanut urheilua, on syönyt ihan tavallisesti eikä ole sylkenyt lasiinkaan. Pitkään ikään on päästy, kun on ollut onnea mukana.
Esimerkkinä tästä on kertomus talvisodasta. Kun suomalaissotilaat olivat Tuppuran saaressa, ratsuväessä palvelleelle Hytöselle pantiin reppu selkään ja hänet lähetettiin viemään ruokaa toisella rannalla vartiossa olleille sotilaille. Kun hän palasi, oli hangella vain mustuneita lautoja ja käskyn antajakin maassa kuolleena.
— Se oli minulle hyvä käsky se, Hytönen muistelee.
Hytönen tuntee itsensä terveeksi, vaikka monenlaista vaivaa on ollutkin. Jaloissa on kremppoja ja kävelyavuksi on pitänyt ottaa rollaattori. Muistista on tullut vähän valikoiva: vanhat asiat muistaa, mutta varsinkin tuoreet pikkuasiat unohtuvat. Lääkkeitä pitää ottaa sydämeen, sokeriin ja verenpaineeseen. Päästä leikattiin aikanaan hyvänlaatuinen kasvain ja noin 13 vuotta sitten iskeneestä paksunsuolen syövästä muistuttaa avannepussi.
Rapistuvaan kehoon ja kuolemaan Hytönen suhtautuu tyynesti. Hän uskoo, että kun lähtö tulee, se tulee äkkiä.
— Näin vanhaksi eläneet eivät yleensä jää kitumaan.
Matkamittari rollaattoriin
Lapsettomalle leskimiehelle on ollut tärkeää elää niin, ettei paljoa tarvitsisi turvautua muiden apuun. Varsin hyvin Valdemar Hytönen on tässä onnistunut. Kaksiossaan Veturitalon palvelutalossa hän on asunut nyt vuoden verran. Aamupuuro ja lounas tulevat talon puolesta ja hoitajatkin käyvät, mutta muutoin on oma rauha.
— Ennen tätä asuin kolme vuotta Simonpirtissä. Kun lähdin, oli kaikilla enemmän vettä silmissä kuin minulla! Kyllä tuli paha mieli. En tiedä olisinko lähtenyt, jos olisin arvannut että hoitajat itkevät perään, Hytönen hekottelee.
Nyt 100-vuotias odottaa kesää ja parempia ulkoilusäitä. Talvikeleillä ei ole ulos päässyt, vanhana kun kaatuu niin helposti.
— Pitäisi saada matkamittari tähän rollaattoriin. Se on harmi, että tämän kanssa on kuulemma kuudenkympin nopeusrajoitus.
— Kun elää näin kauan, ehtii saada kamalan paljon eläkettä.
Jaa tämä artikkeli: