null Valinnoilla on väliä

Valinnoilla on väliä

Viittä elämänkertaa yhdistävät elämän vaikeat valintatilanteet.

Sitkeä sovittelija

Katri Merikallio ja Tapani Ruokanen: Matkalla. Martti Ahtisaaren tarina. Otava 2011.

Presidenttinä Martti Ahtisaari oli poliittisen eliitin ja median hampaissa, mutta maailmalla hän on kerännyt arvostusta. Nobelin palkinto tuli vuonna 2009 aiheesta miehelle, joka on diplomaattina tehnyt väsymättä työtä mahdottomilta näyttäneiden konfliktien ratkaisemiseksi.

Katri Merikallion ja Tapani Ruokasen syväluotaava kirja kertoo Ahtisaaren elämästä, urasta ja vaikeista valinnan paikoista. Hän on joutunut rauhan puolesta toimiessaan tekemään kovia eettisiä ratkaisuja, neuvotellut sotarikollisten kanssa, tarkastanut yön pimeydessä IRA:n asevarastoja ja ollut myös hengenvaarassa.

Ahtisaaren linjana on ollut se, ettei välittäjä voi olla neutraali, sillä tilanteet eivät ole neutraaleja. Hänen pitää kuitenkin olla reilu, suora ja rehellinen. Silloin eri osapuolet tietävät, mikä on mahdollista ja mikä ei.


Mainettaan syvällisempi Bush

George W. Bush: Ratkaisun hetket. WSOY 2011.

Yhdysvaltain edellisen presidentin George W. Bushin omaelämänkerta yllättää. Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja siihen on valittu kiinnostava näkökulma. Hän ei pyri raportoimaan kaikkea elämänsä varrella tapahtunutta vaan kertoo sellaisista päätöksistä, jotka ovat olleet erityisen vaikeita tai ratkaisevia.

Median kautta Bushista ei Suomessa saanut erityisen älykästä kuvaa, mutta tämä kirja avaa päätösten taustoja ja pakottaa tarkistamaan omia ennakkoluuloja. En edelleenkään ole miehen kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta Ratkaisun hetket tekee monet Bushin valinnat ymmärrettävämmiksi. Voi hyvin olla, että 50 vuoden päästä Bush saa historiantutkijoilta paremman arvosanan kuin välittömästi kahden kautensa päätyttyä.

Mielenkiintoista on myös pohtia, miten itse olisi toiminut presidenttinä esimerkiksi tilanteessa, jossa oma maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja käytettävissä on suurvallan ylivertaiset resurssit.


Vangittu toisinajattelija

Bei Ling: Liu Xiaobo. Vangittu rauhannobelisti. Minerva 2011.

Kiinalainen kirjallisuuskriitikko ja professori Liu Xiaobo sai lokakuussa 2010 Nobelin rauhanpalkinnon pitkästä ja väkivallattomasta taistelusta ihmisoikeuksien puolesta. Hän ei päässyt palkintoaan hakemaan, sillä hän on vuodesta 2009 istunut vankilassa mielipiteidensä vuoksi. Tuomio on 11 vuotta vankeutta.

Bei Lingin kirja Vangittu rauhannobelisti käynnistyy hiukan hitaasti, mutta saa vauhtia, kun päästään Taivaallisen rauhan aukion tapahtumiin. Xiaobo päätti tukea opiskelijoiden demokratiavaatimuksia nälkälakolla. Kun armeija alkoi tyhjentää aukiota, Xiaobo oli vaikuttamassa siihen, että pahimmalta verilöylyltä vältyttiin.

Kirja on vaikuttava dokumentti siitä, mihin usko demokratiaan voi suljetussa poliittisessa järjestelmässä viedä. Tarina on myös yksilön kehityskertomus, Xiaobo kasvaa ihmisenä elämänkohtalonsa myötä.


Nobelinarvoinen lääkäri

Izzeldin Abuelaish: En suostu vihaamaan. Palestiinalaislääkärinä Israelissa ja Gazassa. Minerva 2011.

Palestiinalaisen lääkärin Izzeldin Abuelaishin elämäntarina En suostu vihaamaan on yksi koskettavimmista, jonka olen lukenut. Se kertoo miehestä, joka ei suostu vihaamaan, vaikka israelilainen panssarivaunu Gazan sodan aikana tappoi hänen kolme tytärtään ampumalla kranaatin heidän makuuhuoneeseensa.

Abuelaish on ensimmäinen palestiinalainen, joka on toiminut synnytyslääkärinä Israelissa. Hän on myös perustanut Tyttäret elämän puolesta -säätiön, joka haluaa parantaa naisten asemaa ja tukea heidän koulutustaan. Ei ihme, että Abuelaish on myös ollut ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.


Hamasin prinssistä ilmiantajaksi

Mosab Hassan Yousef: Hamasin poika. Toim. Ron Brackin. Avainmedia 2011.

Hamas-järjestön yhden perustajan poika Mosab Hassan Yousef päätyi siihen, ettei viattomiin ihmisiin ja omaan kansaan kohdistuva väkivalta tuo ratkaisua Lähi-idän ongelmiin. Hän ryhtyi Israelin turvallisuuspalvelun agentiksi ja esti lukemattomia terrori-iskuja. Samalla hän pelasti isänsä hengen.

Kirja ei kuitenkaan ole mikään Israelin ystävän unelmateos, sillä Mosab kuvaa sumeilematta Israelin sortotoimia miehitysalueella ja kokemaansa kidutusta vankilassa. Tarinaan kytkeytyy myös uskonnollinen ulottuvuus. Mosab kääntyi vähitellen kristityksi, koska hän löysi Jeesukselta radikaalin sanoman: rakasta vihollisiasi.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.