Tällä kertaa pikku Pete on päässyt isäpuolensa syliin.
Valoa tummissa vesissä
Tumman veden päällä. Elokuvateattereissa 6.9.
Peter Franzén on ihme lahjakkuus: näyttelijä, kirjailija, elokuvakäsikirjoituksen tekijä ja nyt myös ohjaaja.
Tumman veden päällä on nautittavan ehjä ja tunteeseen käyvä elokuva pikku Peten ja hänen perheensä selviämisestä 1970-luvun Keminmaalla. Siinä on samaa valoa kuin Franzenin vuonna 2010 ilmestyneessä esikoisromaanissa.
Olavi Angervon mainiolla ja herkkäpiirteisellä Petellä on elokuvassa ristiriitainen suhde isäpuoleensa (Samuli Edelmann). Väliin yhdessäolon täyttää riemu ja luottamus, väliin taas arvaamaton isäpuoli heittää pojan jokeen uimataitoa opettaakseen tai käy juovuspäissä käsiksi äitiin (Matleena Kuusniemi).
Silloin kaikki hyvä katoaa pelkoon ja ahdistukseen, jossa päällimmäisenä on huoli äidistä. Biologinen isä (Franzén) on liian etäällä tuodakseen turvaa, mutta ilon häivähdyksen joskus kuitenkin.
Äiti peittelee ja valehtelee pitääkseen perheen kasassa. Se ei onnistuisi ilman isovanhempia. Ismo Kallio ja Marja Packalén luovat Peten elämään turvallisuutta ja rauhaa arjen rutiineilla ja mielikuvituksen leikillä.
Tumman veden päällä on hämmästyttävän valoisa elokuva. Lapsilla ja viimein äidilläkin on halua ja kykyä uuteen, jossa on kevyt hengittää.
Jaa tämä artikkeli: