Valonheittimiä yössä
Serafim Seppälä: Valo jää. Dostojevski, Gibran, Kazantzakis ja Jumalan mysteeri. Kirjapaja 2011.
Serafim Seppälä on vuonna 1970 syntynyt ortodoksinen munkki, diakoni ja filosofian tohtori. Valo jää -kirjassaan hän tutkii Fjodor Dostojevskia, Kahlil Gibrania ja Nikos Kazantzakista kirjailijoina ja heidän suhdettaan kristinuskoon.
Dostojevski on yksi tutkituimmista aatteellisista kirjailijoista koko maailmassa. Niin idässä kuin lännessä on analysoitu hänen maailmankuvaansa, Kristus-käsitystään ja moraalia, joka hänen henkilöistään välittyy. Seppälä tuo raikkaan, hyvin syvällisesti ortodoksisen näkökulman puhkitutkituimpaan kirjailijaan. Dostojevskin oma Kristus-kuva on ollut sekä ristiriitainen että vaikuttava. Seppälä kuvaa herkästi ikoneita Dostojevskin ja muiden ortodoksien sielunikkunoina.
Gibran tuntuu yllättävältä löydöltä tässä kirjassa. Maailmalla lähinnä Profeetta-kirjastaan tunnettu Gibran oli 1960- ja 70-lukujen kulttiajattelija osittain idän uskonnoistakin ammentavien ainestensa takia. Seppälä kertoo tarkasti Gibranin vaelluksesta ja etsinnästä, joka lopulta päätyy hänen mukaansa hyvinkin lähelle kristinuskon Jumalaa.
Kazantzakis oli Kerro minulle Zorbas -romaanistaan kuuluisa Nobel-kirjailija, joka etsi Kristusta koko ikänsä. Hänen ratkaiseva retkensä Athos-vuorelle muodostaa Seppälän tarkkailun pääkohteen. Askeesin ja elämän ristiriita, Jumalan lähellä elämisen syvyys ja vaativuus, uskon hulluus ja voima ovat Kazantzakisin useiden romaanien aiheina.
Serafim Seppälän oma kirjoitustyyli on kristallinkirkasta ja levollista. Hän kylpee siinä kauneudessa, mistä kertoo. Eksaktit käsitteet eivät häiritse. Kristillisessä kulttuuriesseistiikassa hän on tämän hetken ehdottomasti parhaita tekijöitä.
Jaa tämä artikkeli: