Valtava rakennustyömaa
Havukoskella lapset ihmettelivät rakennustyömaata vuonna 1976.

Havukoskella lapset ihmettelivät rakennustyömaata vuonna 1976.

Valtava rakennustyömaa

Vuonna 1974 Vantaasta tuli kaupunki. Asuntoja rakennettiin urakalla ja kirkossa kastettiin kerralla neljäkin lasta.

Vantaan vuosi 1974 alkoi ilotulituksella. Samaan aikaan kun Tikkurilassa kaupungintalon yllä räjähtelivät raketit, Korsossa starttasi Korson Kunnon yöjuoksu.

Se aiheutti pienimuotoisen kohun, sillä ”hölkkäherraksi” kutsuttu kirkkoherra Pertti Perttula johdatti juoksijat liikkeelle ilman lupaa. Poliisi olisi halunnut juoksun starttaavan klo 00.30 tai ainakin vasta Maamme-laulun jälkeen, mutta Perttula piti kiinni alun perin ilmoitetusta ajasta.

Tapahtuma aiheutti polemiikkia paikallisessa lehdistössä, mutta ei johtanut syytteisiin. Nimismiehen mukaan värikkään papin rike oli pieni.

Ilotulituksen ja hölkkätapahtuman lisäksi Vantaan uudenvuodenyöhön sisältyi yömessuja. Hämeenkylän seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Jaakko Rantasalo oli silloin Vantaankosken kappalainen ja todennäköisesti jossain seurakunnan kirkoista messua pitämässä.

– Silloin ei ollut vielä Myyrmäen kirkkoa, mutta olin varmaan Hämeenkylässä, Kaivokselassa, Kivistössä tai Martinlaakson ostarilla, muistelee Rantasalo.

Vantaan muutos kaupungiksi näkyi myös seurakunnassa. Entisen Vantaan seurakunnan nimi vaihtui Vantaankosken seurakunnaksi. Muut kolme seurakuntaa olivat Tikkurila, Korso ja Vantaan ruotsinkielinen seurakunta. Hämeenkylän, Rekolan ja Hakunilan seurakunnat syntyivät vasta 1980-luvulla.

Nostokurkien täyttämä maisema

Vantaankosken seurakunnan toimintaesitteen kannessa vaihtui seurakunnan nimi, mutta kuva nostokurjesta pysyi samana vuodesta toiseen. Se olikin varsin osuva, sillä seurakunnan alueista monet olivat pitkään nostokurkia täynnä.

Myyrmäki ja Martinlaakso olivat rakennustyömaata, mutta myös muualla Vantaalla, kuten Hakunilassa, Havukoskella ja Mikkolassa, aherrettiin.

Vantaan väkiluku kasvoi vuoden 1974 aikana yli 9000 hengellä ja vuodesta 1970 kasvua oli lähes 41 000 henkeä. Ei ihme, että Vantaa sai 1975 Suomen nopeimmin kasvaneen kaupungin tittelin.

– Yhtenä vuonna joka toinen Vantaankosken seurakuntalainen muutti joko seurakunnan sisällä, pois sieltä tai takaisin sinne. Muuttajia tuli paljon Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Savosta. Olen itse kotoisin Joensuusta, joten sain kasteperheissä tai häissä puhua usein kotiseudun murretta, kertoo Rantasalo.

Vantaankosken seurakunnassa toimitettiin 1970-luvun puolivälissä noin puolet Vantaan kasteista. Vuonna 1975 kastettiin yli 800 lasta. Valtaosa kasteista oli kotikasteita, mutta myös kirkoissa kastettiin – ja monta lasta kerralla.

– Jossain vaiheessa päätimme, ettei oteta kerralla neljää vauvaa enempää.

Vuodenvaihteessa 1974 Vantaalla oli 108 311 asukasta, satatuhatta nykyistä vähemmän. Seurakuntaan kuului yhdeksän kymmenestä kaupunkilaisesta. Työntekijöitä oli vajaa puolet nykyisestä, seurakuntapappeja parikymmentä.

– Kiirettä piti myös nuoriso- ja lapsityöntekijöillä. Palvelut tietysti laahasivat perässä ja lähiöissä oli omat ongelmansa. Varsinkaan miehillä ei oikein ollut työpäivän jälkeen tekemistä. Juhannus tyhjensi kerrostalot, kun ihmiset menivät kotiseuduilleen. Mutta ilmapiiri oli myönteinen ja toiveikas.

Seurakuntien toimintasuunnitelmassa 1975–1979 kerrottiin perheasiain neuvottelukeskuksen työstä, jossa avunhakemisen syinä olivat ”masennus- ja jännitystilat, vuorovaikutuksen puute, alkoholin väärinkäyttö ja vanhempien ja murrosikäisten väliset ristiriidat”. Syksyllä 1974 avattiin Myyrmäkeen perheneuvonnan sivutoimipiste.

Seurakunta piti nuorille diskoa

Ruotsinkielisen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Ilkka Turkka vastasi tuohon aikaan seurakuntansa nuorisotyöstä. 1970-luvun puoliväli oli aikaa, jolloin rock-kulttuuri ja diskot tulivat kunnolla Suomeen.

Ruotsinkielinen seurakunta havahtui myös nuorisokulttuurin varjopuoliin. Helsingin pitäjän kirkonkylän kirkkopuisto täyttyi perjantai-iltaisin keskikouluikäisistä nuorista. Illan jälkeen kaljapulloja oli valtavasti.

– Kun meille tuli Norjasta uusi nuorisotyöntekijä Magnar Petterssen, aloimme pitää nuorille diskoa Pakarituvalla. Saimme hienot stereot halvalla. Koulutimme seurakunnan isostyttöjä pitämään järjestystä ja huolehdimme siitä, että sisällä ei juoda. Illan päätteeksi kuljetimme pahimmassa kunnossa olleet nuoret kotiin, kertoo Turkka.

Seurakunnan disko saavutti suosiota ja täytti tehtävänsä. Pullojen määrä väheni ja yksi ikäluokka kasvoi ulos ryyppäämisestä. Disko voitiin lopettaa keväällä 1974 ja siirtyä tavalliseen kerhotoimintaan.

Samana vuonna Ilkka Turkka lähti yhdentoista nuoren kanssa myös Imatran MM-ajoihin pitämään selviämisasemaa.

Ystävyyttä asunnottoman kanssa

Turkka oli 70-luvun puolivälissä ajamassa myös peruskoulua Vantaalle ja ammattiyhdistystoimintaa seurakuntiin. Mutta parhaiten hän muistaa vuodelta 1974 erään seurakuntalaisen. Asunnottomuus ei ollut tuntematon ilmiö ja Turkka sai kutsun työmaakoppiin.

– Kopissa makasi petrolikamiinan lämmössä Ahvenanmaalta kotoisin oleva erakko Alfons, joka pelkäsi piruja. Rukoilin hänen kanssaan kirkkokäsikirjan mukaan, mutta seuraavalla viikolla hän soitti uudestaan virastoon. Menin käymään hänen luonaan ja sanoin, ettei hänen tarvitse pelätä piruja saadakseen puhua kanssani.

Alkoi ystävyys, joka kesti 1980-luvun lopulle Alfonsin kuolemaan asti. Turkka pystyi diakonissan tuella katkaisemaan miehen kokeman rankan taloudellisen hyväksikäytön kierteen. Vuonna 1974 hän vei Alfonsin käymään kotiseudullaan.

Turkka kulki tuohon aikaan työmatkoja polkupyörällä, kunnes hankki Mossen, ainoan auton, johon hänellä oli varaa.

– Polkupyöräreissuilla eri puolille Vantaata sai välillä pelätä henkensä edestä, sillä pyöräteitä ei ollut.

Koska ruotsinkielisen seurakunnan alue kattoi koko Vantaan, pyöräkilometrejä kertyi vuodessa paljon. Maisemat muuttuivat nopeasti: perinteisten kylien rinnalle tulivat lähiöt.

– Kun väki muutti kerrostaloihin, perinteiset kielirajat ylittyivät ja kaksikieliset avioliitot lisääntyivät.

Diakoniatyö keskittyi vanhuksiin

Seurakuntien diakoniatyöntekijät tekevät nykyisin suurimman osan työstään työikäisten parissa, mutta 1970-luvulla autettiin lähinnä vanhuksia. Leena Lehto tuli diakonissaksi Korsoon vuonna 1973.

Normaaliin päivätyöhön kuului paljon kotikäyntejä.

– Ei meillä ollut alkuun edes vastaanottotiloja. Vanhukset soittivat kotiin, tai joskus omaiset soittivat maalta ja pyysivät, että käyn katsomassa heidän vanhustaan. Kaupungin työntekijöiden kanssa tehtiin paljon yhteistyötä. Kodeissa täytettiin reissuvihkoa, johon merkattiin, mitä oli tehty, Lehto muistelee.

Diakonissoilla on sairaanhoitajan koulutus.

– Teimme paljon sairaanhoitajan työtä, haavahoitoja ja verenpaineen seurantaa. Usein uupuneet omaiset pyysivät saattohoitajaksi istumaan kuolevan vanhuksen vuoteen äärelle.

– Erikoisimpia hommia oli kissojen metsästys erään laitokseen joutuneen vanhuksen talosta. Ei se kuulunut koulutukseen, mutta ei sitä kukaan muukaan tehnyt, ja missä hätä on suurin, siellä diakonia toimii, Lehto kertoo nauraen.

Kerran vuodessa Lehto piti viikon mittaisen vanhusten leirin, joka oli seurakunnan leirikeskuksessa Holmassa yhtä aikaa rippileirin kanssa.

– Vanhuksista oli ihana tulla valmiille ruoalle, levätä ja pitää hauskaa nuorten kanssa.

Vanhuksille aloitettiin myös ruokailu Korson kirkolla. Siellä kävi kerran viikossa jopa 50 vanhusta, ja se lievitti monen yksinäisyyttä.

– 1970-luvulla ihmiset kuitenkin pitivät enemmän huolta toisistaan eikä ollut yhtä tiukkaa yksityisyyden rajaa kuin nyt. Naapuriapu oli voimissaan. Sitä tarvittaisiin enemmän nykyisinkin, kun yksinäisyys on suuri ongelma, sanoo Lehto.

Lehto piti jo vuonna 1974 Mikkolassa varttuneen väen piiriä, joka kokoontuu yhä joka toinen viikko seurakuntakoti Mikaelissa. Nyt Lehto käy piirissä eläkeläisenä sekä kerran viikossa töissä Helsinki-Missiossa.

– Olen siellä palkattuna ammattilaisena jakamassa avustuksia. Minulla on siellä myös vanhusten ryhmä. Moni tulee sinne jo pelkästään siksi, että joku halaa.


Lähteet: Lehtileikkeitä ja kirkkovaltuuston kokousmateriaalia vuodelta 1974 ja Helsingin Pitäjä 2014 -kirja.


1974
 
  • Abba voitti euroviisut ja Hurriganes European Pop Juryn.
  • Urho Kekkonen jatkoi poikkeuslailla presidenttinä. Richard Nixon erosi USA:n presidentin tehtävistä Watergate-skandaalin takia.
  • Suomessa pelattiin jääkiekon MM-kisoja. Suomi oli neljäs.
  • Vantaa, Nurmes ja Raisio saivat kaupunkioikeudet. Vantaa halusi olla itsenäinen eikä osa Helsinkiä.
  • Myös Vantaan seurakunnissa rakennettiin: suunnitteilla olivat seurakuntien virastotalo ja Hakunilan kirkko.

Jaa tämä artikkeli: