Ennen neuvottiin.
Vanhat hyvät ajat?
Kyllä ennen käyttäydyttiin kauniimmin kuin nykyään, vai mitä? Ainakin oli oppaita, joissa neuvottiin mikä on sopivaa ja mikä ei.
Katsotaanpa, mitä sanoo 1886 ilmestynyt Ei sovi niminen opas.
Jos esimerkiksi pudottaa ruokailuvälineen, ei ole syytä mennä hämilleen. ”Tyynesti pyydettäköön palvelijalta uusi kahveli, veitsi tai mitä lieneekin pudonnut, kiinnittämättä tapaturmaan mitään suurempaa huomiota.”
Eleettömyys aterialla on kaunista ja rauhoittavaa, mutta nykyään entistä haastavampaa, kun jokainen on oma palvelijansa.
”Ei sovi naisen kanssa ovissa kulkiessaan mennä häntä ennen, vaan naiselle on aina annettava etusija. Kumminkin tulee mieshenkilön aina avata ovi”, neuvoo opas.
Joskus sitä sattuu: mies jonossa siirtyy ja pienellä kädenliikkeellä osoittaa, että nainen saa mennä ensin. Voi miten siitä tulee hyvä mieli! Kiva myös, jos ovesta edellä menevä katsoo vähän taakseen, ettei kahta kassia kantava nainen saa ovea päin näköä.
Naisille puolestaan on ohje muun muassa kirkossa käymiseen:
”Ei sovi mennä kirkkoon ainoastaan näyttääkseen uutta kaunista hattuaan tahi katsoakseen ja tarkistaakseen muiden vaatteita.”
Naisia kielletään myös lyömästä korvalle miestään ja palveluspiikojaan. Luulisin että se oppi on omaksuttu aika hyvin.
Jaa tämä artikkeli: