null Vanhukset tarvitsevat yksilöllistä tukea

Kruununhakalainen Martti Häkkä käy vapaaehtoisena kaverina kävelylenkeillä paikallisen palvelutalon vanhusten kanssa. – Se on vapaaehtoistyötä, harrastus ja hauskanpitoa, sanoo Häkkä. Kuva: Jani Laukkanen

Kruununhakalainen Martti Häkkä käy vapaaehtoisena kaverina kävelylenkeillä paikallisen palvelutalon vanhusten kanssa. – Se on vapaaehtoistyötä, harrastus ja hauskanpitoa, sanoo Häkkä. Kuva: Jani Laukkanen

Vanhukset tarvitsevat yksilöllistä tukea

Helsingin keskustassa asuu itsensä hyvinvoiviksi tuntevia vanhuksia. Tukea tarvitaan, mutta sen pitää olla oikeanlaista.

Kruununhakalainen Martti Häkkä käy torstaisin tunnin mittaisilla puistokävelyillä Kristakodin palvelutalon vanhusten ja muiden eläkeläisten kanssa.

– Matkalla jutellaan ajankohtaisia ja lasketaan leikkiä. Mukana on yleensä toistakymmentä kävelijää, Häkkä sanoo.

– Vaihtelemme reittiä viikosta toiseen. Välillä kierretään Tervasaarta, välillä Katajanokkaa, joskus käydään vaikka Kaivopuistossa. Lopuksi käydään istumassa kahvilassa, ei sen kummempaa.

Martti Häkkä on torstaikävelyillä mukana vapaaehtoisena seurana. Kävelykavereiden puute on yksi keskeinen hankaluus, jonka Helsingin keskustassa asuvat ikäihmiset arjestaan mainitsevat. Siksi Kruununhaka-seuran ja Leijonien kävelyporukkakin muutama vuosi sitten käynnistettiin.

Ikääntyminen heikentää toimintakykyä

Viime vuonna Ikäinstituutti teki kaikille Kampinmalmin alueella asuville yli 75-vuotiaille kyselyn, jossa selvitettiin toimintakykyä, arkiselviytymistä ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Kyselytutkimus liittyy kolmivuotiseen Vanhuksen koti keskellä kaupunkia -hankkeeseen.

Helsingin kivikeskustassa asuvat vanhukset ovat jonkin verran terveempiä ja tyytyväisempiä kuin muualla Suomessa asuvat ikätoverinsa. Neljä viidestä kokee itsensä ainakin kohtuullisen terveeksi. Yhdeksän kymmenestä kokee elämänsä vähintään melko turvalliseksi.

Toisaalta kysely paljastaa ikääntymiseen liittyviä arjen hankaluuksia: portaissa kulkeminen on hankalaa, kaduilla ei ole tarpeeksi penkkejä istahtamiseen, asiointiapua ei ole tarjolla, kun sitä tarvitsisi.

Yli puolet vastanneista arvioi, ettei tiedä tarpeeksi vanhuspalveluista lähialueellaan. Kyselyn perusteella erilaisista palveluista hyötyisi moni, joka ei niitä nyt käytä.

Vanhuksen kokemusta kuullaan

Ikäinstituutin kyselytutkimuksen mukaan vanhusten harrastukset, kiinnostuksen kohteet ja sosiaaliset verkostot ovat moninaisia. Myös mahdollinen tuki on räätälöitävä sopivaksi.

Ikäinstituutin hankkeessa kehitetäänkin uudenlaista toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen mallia, jossa kuullaan vanhuksen omaa kokemusta arjessa selviytymisestä.

Tänä keväänä instituutin tutkijat haastattelivat pienemmän joukon vanhuksia. Haastatteluin selvitettiin tarkemmin arjen haasteita sekä sitä, millaisista tukitoimista vanhus hyötyisi ja olisi itse kiinnostunut.

Valitut tukitoimet, esimerkiksi liikuntaryhmät ja kulttuuriaktiviteetit, aloitetaan tänä syksynä ja räätälöidyn tuen merkitystä toimintakykyyn seurataan.

Seurakunta rakentaa vapaaehtoistyötä

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyöllä on meneillään hanke, joka kartoittaa erityistarpeita, joita vanhusdiakonialle keskustassa on. Projektiin pyritään löytämään mukaan vanhuksia, jotka eivät enää pääse liikkeelle kodeistaan, kärsivät yksinäisyydestä ja turvattomuudesta.

Seurakunta tarjoaa vanhuksille kohtaamista, yhteyttä ja läsnäoloa. Varsinainen hoitotyö kuuluu yhteiskunnalle. Vanhusdiakonia kuitenkin toimii yhteistyössä kotihoidon kanssa.

– Meihin otetaan esimerkiksi yhteyttä, kun työssä kohdataan vanhuksia, jotka toivoisivat sielunhoidollista kohtaamista, kertoo hankkeesta vastaava diakoni Helena Viitanen.

Seurakunta kouluttaa myös vapaaehtoisia yksinäisten vanhusten ystäviksi. Tänä syksynä lähimmäispalvelukoulutus kytkeytyy Vanhuksen koti keskellä kaupunkia -hankkeeseen.

– Vapaaehtoistoiminta tukee ja täydentää vanhuspalveluja. Vapaaehtoisen ystävän apu estää kodin loukkuun yksinkertaisin keinoin: joku taluttaa portaikosta ulos ja kantaa rollaattorin pihalle, tulee kaveriksi kauppamatkalle, Helena Viitanen sanoo.

Ketään ei saa pakottaa mukaan

Kruununhaan torstaikävelyjen vapaaehtoinen Martti Häkkä on itse 67-vuotias.
– Palvelutalon ovi alkaa minullakin kohta olla raollaan, hän naurahtaa.
– Kävelyporukassamme väki vaihtuu, kun sairaudet ja väsyminen estävät osallistumasta.

Kruununhaan taloissa asuu paljon ikäihmisiä, jotka eivät torstaikävelyille lähde, vaikka heitä erikseen pyytäisi.
– Tuntuu, että monille yksin oleminenkin on omaehtoinen valinta. Ei ketään saa vastoin tahtoaan mukaan mihinkään toimintaan. Niille, jotka käyvät meidän kanssamme kävelemässä, on tärkeää juuri tämä yhteen tuleminen, jutustelu ja leikinlasku.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Vantaan seurakunnat etsivät yksinäisiä vanhuksia senioripostikorteilla

Ajankohtaista

Kortin idea on hyödyntää kaupunkilaisia apua tarvitsevien vanhusten löytämisessä.


Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.