Riina Raussi, Emilia Rautio, Taru Raussi, Emily Pöyliö, Aurelia Heikkonen ja Anni Pelkonen opettelevat kiinaa Siyu ”Tina” Xun kanssa.
Vantaalaislapset sanovat ”ni hao”!
Kiinan opiskelu on hauskaa, mutta vaikeaa.
Ni hao, hei! tervehtii joukko Päiväkummun koulun oppilaita, kun luokkaan astuu vieraita. Tyttövaltainen, noin kymmenen oppilaan ryhmä opiskelee kerran viikossa mandariinikiinaa. Se on kieli, jota puhuu äidinkielenään noin miljardi ihmistä.
Tänään opetellaan värejä. Opettaja Siyu ”Tina” Xu kertoo, miten sanotaan vihreä, sininen, musta ja muut värit kiinaksi, ja oppilaat toistavat. Apuna ovat värituubikuvat. Ääntäminen sujuu juuri niin kuin pitääkin.
— Very good, oikein hyvä, opettaja Xu kehuu.
Monta koulua mukana
Vantaa voi hyvästä syystä kutsua itseään portiksi Kiinaan, muutenkin kuin lentokentän ansiosta. Kaupunki on jo useita vuosia luonut yhteyksiä erityisesti ystävyyskaupunkiinsa Jinaniin ja vantaalaisilla oppilaitoksilla on ollut erilaisia ohjelmia, joiden ansiosta oppilaat ovat päässeet oppimaan kiinan kieltä ja sen kulttuuria. Myös monilla Vantaalla toimivilla yrityksillä on kytköksiä Kiinaan.
Kiinan ja Suomen välisen opettajavaihdon puitteissa kiinaa opiskellaan Vantaalla 12 koulussa. Suurin osa kouluista on tavallisia peruskouluja. Mukana ovat olleet myös Vantaan kansainvälinen koulu ja Lumon lukio.
Toistaiseksi kiinan opetus on ollut enimmäkseen kerhomuotoista ja opetuksesta ovat vastanneet Vantaalle vaihtoon tulleet eri kouluissa kiertävät kiinalaisopettajat. Seuraavaksi lukuvuodeksi Vantaalle haetaan kahta Suomessa asuvaa kiinan kielen opettajaa työsuhteeseen. Tavoitteena on, että jonain päivänä kiinan kielen voi kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.
Tarkkana äänenpainojen kanssa
Päiväkummun koulua käyvät Emily Pöyliö, 10, Aurelia Heikkonen, 8, Anni Pelkonen, 10, ja Emilia Rautio, 9, ovat opiskelleet kiinaa viime syksystä alkaen. Joissakin kouluissa kiinan opetuksessa on mukana suomalainen opettaja, mutta nämä tytöt saavat varsinaisen kielikylvyn: heidän ryhmässään suomalaista opettajaa ei ole, vaan käytössä ovat vain kiinan ja englannin kielet.
Opettaja Siyu Xu on koulutukseltaan englanninkielenopettaja. Kaikille opettajan kielitaidosta ei kuitenkaan ole iloa, sillä muutamat oppilaat eivät vielä opiskele englantia koulussa. Tyttöjen mukaan yhteistyö kuitenkin sujuu. Jos kieliongelmia tulee, apuna ovat eleet, kuvat ja vieruskaverit.
Toistaiseksi oppilaat ovat oppineet yksittäisiä sanoja ja kiinankielisiä lauluja.
— Kiina on kivaa, mutta vaikeaa, Emilia kuvailee.
— Kiinaa pitää opetella niin, että keksii muistisääntöjä. Mulla on tavoitteena, että osaisin sanoa ainakin numerot yhdestä kymmeneen mahdollisimman monella kielellä. Osaan jo kreikaksi, ruotsiksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi ja tietenkin suomeksi, Anni kertoo.
Edellisviikolla oppilaat ovat askarrelleet eläinten kuvia ja opetelleet niiden nimiä kiinaksi.
— Meiltä kysyttiin lempieläimiä ja mä sanoin, että kaalimato. En tiedä, mikä se on kiinaksi, Aurelia kertoo.
Suomessa tytöt eivät usko kiinaa tarvitsevansa, mutta ulkomailla kielestä on varmasti hyötyä.
— Mun isä on ollut työmatkalla Kiinassa, Anni antaa esimerkin.
Yksi kiinan opiskelun haasteista ovat kiinalaiset kirjoitusmerkit, joiden tekeminen vaatii tarkkaa kättä. Miten oppilaat niistä selviytyvät?
— Me opetellaan kyllä kirjoittamista, mutta ei kiinalaisilla merkeillä vaan ihan tavallisilla kirjaimilla, Emily kertoo.
Oppimateriaaleihin kirjoitetuissa sanoissa on erilaisia aksenttimerkkejä kirjainten päällä.
— Ne tarkoittavat äänenpainoja, ja ovat tosi tärkeitä, Emily selittää.
Itsenäisiä oppilaita
Siuy Xu ja hänen kollegansa Jing Liang näkevät työssään kouluja eri puolella Vantaata. Suomeen he saapuivat viime vuonna lokakuussa ja lähtevät takaisin lukuvuoden päätyttyä kesäkuussa. Heidän palkkansa maksaa Kiinan valtio. Vantaan kaupunki tarjoaa asunnon, ruokarahaa ja matkakortin. Molemmat opettajat miettivät Suomeen lähtemistä jonkin aikaa, mutta uteliaisuus voitti.
— Lapset oppivat todella nopeasti. Suomalaiset lapset ovat kiinnostuneita kielistä, Liang toteaa.
Erot suomalaisten ja kiinalaisten koulujen välissä ovat suuret.
— Suomessa koulut ovat hyvin vapaita, Kiinassa on tiukempaa. Lapset ovat itsenäisiä, mutta se on vain hyvä. Myös tilat ovat paremmat. Sekin on erilaista, että Suomessa oppilailla ei ole kenkiä sisällä, Liang sanoo.
Xu ja Liang pitävät tärkeimpänä sitä, että oppilaat oppivat puhumaan kiinaa, kirjoittaminen ei tässä vaiheessa ole niin tärkeää. Opetusmetodit ovat monipuolisia, välillä askarellaan tai lauletaan vaikka Jaakko-kulta kiinaksi.
— He ääntävät kiinaa todella hyvin, Liang kehuu.
Siyu Xu sanoo opettajavaihdon olevan hieno tapa miettiä koulutusta ylipäätään ja sitä, miten eri tavoin asiat voi tehdä.
— Tiesin, että Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä, ja halusin nähdä, miten se toimii. Minua kiinnostivat erot läntisen ja itäisen maailman välillä.
Molemmat kiittelevät kouluissa saamaansa vastaanottoa. Huonoiksi puoliksi Xu ja Liang mainitsevat, että suomen kieli on vaikea oppia ja sen, että paikallinen ruokakulttuuri häviää rikkaudessaan kiinalaiselle.
— Kiinalaista ruokaa on ollut ikävä, he toteavat hymyssä suin.
Jaa tämä artikkeli: