Anne Ahoniemi Itä-Uudenmaan poliisista tekee työtä Facebookissa ja tutkii väkivaltarikoksia.
Vantaalaisten verkkopoliisi
Väkivaltarikoksia Tikkurilan poliisitalolla tutkivasta Anne Ahoniemestä tuli keväällä Itä-Uudenmaan nettipoliisi. Ahoniemellä on avoin profiili Facebookissa, jossa hän muun muassa jakaa linkkejä ja kertoo ajankohtaista aiheista ja tapahtumista. Yhteyttä saavat ottaa kaiken ikäiset, asuinpaikasta riippumatta.
— Facebookissa tehdään matalan kynnyksen työtä. Toivon saavani kontaktin ihmisiin ja voivani ennaltaehkäistä rikoksia. Vastaan myös kysymyksiin. Väkivaltarikoksiin liittyviin kysymyksiin osaan vastata parhaiten, mutta voi minulta kysyä vaikka mopojutuista. Jos en osaa vastata, otan selvää, Ahoniemi vakuuttaa.
Verkossa Ahoniemi toivoo tavoittavansa erityisesti nuoret. Hän voi auttaa esimerkiksi nettikiusaamisen uhreja.
— Facebookiin saatetaan tehdä profiili toisen nimellä. Tällaisissa kiusaamistapauksissa voin vaikka laittaa omasta profiilistani yksityisviestin kiusaajalle ja pyytää poistamaan profiiliin tai kirjoitetut viestit.
Sairaanhoitajatausta hyödyksi
Poliisin työ ei ollut Anne Ahoniemen lapsuuden haave, vaan hän on alanvaihtaja ja aikaisemmalta ammatiltaan sairaanhoitaja. Muutaman työssäolovuoden jälkeen hoitoala alkoi kuitenkin tuntua väärältä valinnalta, joten Ahoniemi haki ja pääsi poliisikouluun.
— Poliisin työ kiinnosti varsinkin siksi, että siinä ei varmasti ole kahta samanlaista päivää. Sairaanhoitajan työkin on tietysti vaihtelevaa, mutta minun työssäni samat rutiinit kuten syöttämiset ja pesemiset toistuivat päivästä toiseen samaan aikaan.
Alanvaihto ei ole kaduttanut Anne Ahoniemeä. Sairaanhoitajan koulutustakin on päässyt hyödyntämään esimerkiksi lääkärilausuntoja lukiessa.
Nettiyhteydenotosta rikostutkintaan
Osa-aikaisia nettipoliiseja on jo eri puolilla Suomea, ja Helsingissä kolme poliisia tekee verkkotyötä kokopäiväisesti. Työ on osoittautunut tärkeäksi, ja netin kautta tulleet yhteydenotot ovat johtaneet rikostutkintoihin.
— Netissä kynnys kertoa asioista on matalampi ja poliisia voi lähestyä myös silloin, kun haluaa selvittää, onko jossakin tapauksessa todella kyseessä rikos. Se voi mietityttää erityisesti seksuaalisen hyväksi käytön uhreja, Ahoniemi kertoo.
Ahoniemi pystyy toistaiseksi tekemään verkkotyötä vain kaksi tuntia päivässä, muu aika kuluu väkivaltarikostutkinnassa.
— Väkivaltarikokset ovat yleistyneet Vantaalla ja poliisien työtahti kiristynyt koko ajan.
Moni Ahoniemen tutkimista rikoksista liittyy lapsiin tai nuoriin. Hän tutkii esimerkiksi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Aiheet ovat rankkoja, mutta työasiat on osattava jättää työpaikalle, jotta jaksaa. Tämä onnistuu jo melko hyvin.
— Minulla on kaksi pientä lasta, joten en ehdi ajatella kotona työasioita. Aiemmin saatoin yöllä havahtua miettimään seuraavan päivän asioita, mutta sekin on nykyään harvinaista.
Työ rikosten parissa on kuitenkin muokannut Ahoniemen maailmankuvaa. Lehtien rikosuutisia lukiessaan hän huomaa usein lukevansa rivien välistä yhtä sun toista ja miettivänsä, mitä oikeasti on tapahtunut.
— Maailmankuvani ei ole synkkä tai kyyninen, mutta muuttunut realistisemmaksi.
Iloisiakin hetkiä
Väkivaltarikoksia tutkiva poliisi kohtaa työssään rähisijöitä, mutta enimmäkseen ihmiset kunnioittavat poliisia ja käyttäytyvät tutkintavaiheessa asiallisesti.
— Nuoretkin käyttäytyvät yleensä hyvin, vaikka vaikuttaa siltä, että esimerkiksi opettajia ei enää sillä tavalla kunnioiteta kuin ennen. Monilla opettajilla tuntuvat olevan keinot vähissä joidenkin oppilaitten kanssa.
— Joskus on tilanteita, joissa nuori on syyllistynyt rikokseen, mutta vanhempi ei usko sitä ja kääntää kiukkunsa poliisiin. Se on hankalaa poliisin kannalta. Lisäksi asenne tarttuu nuoreen.
Vaikka poliisin kanssa asioiminen ei yleensä tapahdu iloisissa merkeissä, Anne Ahoniemi saa myös hyvää palautetta. Onnistumisen tunteita pääsee kokemaan myös silloin, kuin tutkinta etenee tai päättyy.
— Joskus on tullut ruusuja omaisilta, kun kuolemansyynselvitys on tehty.
Jaa tämä artikkeli: