Vapaa-ajattelijoiden Kantelupukki sanoo olevansa uskonnonvapauden asialla

Vapaa-ajattelijoiden ja Uskonnottomien yhdistyksen Kantelupukki-palvelun kautta voi kannella, jos lapsen uskonnonvapaudet eivät toteudu koulussa tai päiväkodissa. Auttaako pukki myös uskovaisia?

25.05.2016 15:35
Salla Ranta

Kantelupukki-verkkosivulla luvataan auttaa kaikkia, joiden mielestä päiväkoti, koulu tai iltapäiväkerho loukkaa lasten uskonnonvapautta. Se antaa neuvontaa ja auttaa laatimaan valituksia eteenpäin Aluehallintavirastolle. Palvelun takana ovat Vapaa-ajattelijat ry ja Uskonnottomat ry.

Uskonnonvapauden käytännön toteutuminen jakaa mielipiteitä

Valituspalvelu on tarkoitettu verkkosivujen mukaan erityisesti uskonnottomille. Kaisa Robbins palvelusta kuitenkin lupaa, että palvelun kautta voisi saada myös apua, jos koulu tai päiväkoti ei tukisi perheen uskonnollista vakaumusta.

Laki uskonnonvapaudesta sisältää sekä oikeuden harjoittaa että olla harjoittamatta uskontoa. Lain mukaan päiväkotien ja koulujen on tuettava lapsen uskonnollista kasvatusta kunnioittaen sitä vakaumusta, jota lapsen huoltajat tunnustavat.

Positiivisen uskonnonvapauden polkemisesta voisi Robbinsin mukaan valittaa Kantelupukkiin."

Positiivisen uskonnonvapauden polkemisesta voisi Robbinsin mukaan valittaa Kantelupukkiin, vaikka hän uskoo, ettei tarvetta sellaiseen juuri ole.

– Ilman muuta autetaan, jos tällaisia tapauksia meille tuodaan. En vain tiedä mitä ne voisivat käytännössä olla, Robbins kuvaa.

Robbinsin mukaan suurin näkemysero uskonnottomien ja kirkkoon kuuluvien välillä on siinä, mitä uskonnonvapaus käytännössä tarkoittaa.

– Valtiolla on velvollisuus sallia kouluissaan uskonnonharjoitus, mutta ei velvollisuutta järjestää uskonnonharjoitusta, hän muotoilee.

Kantelupukki ei "aja uskonnottomuutta"

Kantelupukin sivuilla kehotetaan miettimään, kohteleeko koulu kunnioittavasti nimenomaan uskonnottomia oppilaita tai pakotetaanko iltapäiväkerhossa rukoilemaan ruokarukous ennen välipalaa. Robbinsin mukaan Kantelupukki ei “aja uskonnottomuutta” vaan Opetushallituksen ohjeiden noudattamista.

Robbinsin mukaan esikouluryhmiä esimerkiksi viedään todistustenjakoa varten kirkkoon ja joillakin alueilla samalla papit siunaavat kaikkia kouluunlähtijöitä.

Kirkkohallituksen kouluyhteistyöstä vastaavan asiantuntijan Tuula Vinkon mukaan tällainen toiminta ei ole Opetushallituksen ohjeiden mukaista.

– Siunaaminen on uskonnollinen tilaisuus ja sen ajaksi muille on järjestettävä mielekästä vastaavaa ohjelmaa, Vinko sanoo.

Hänen mukaansa tavallinen käytäntö seurakunnissa on se, että kouluun lähtevät ekaluokkalaiset siunataan kirkossa syksyllä eikä tilaisuus liity esikoulun toimintaan.

Yhteydenotot liittyvät vaihtoehdon puutteeseen

Kantelupukin kautta on Robbinsin mukaan käsitelty puolentoista vuoden aikana noin 90 tapausta, joista parisenkymmentä on edennyt valitukseksi asti. Suurin osa tapauksista johtaa keskusteluihin rehtorien kanssa.

Valtaosa tapauksista koskee sitä, että peruskoulussa ei ole pidetty huolta niiden lasten oikeuksista, jotka eivät osallistu evankelis-luterilaisen kirkon mukaiseen tilaisuuteen, kuten aamunavaukseen. Koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvat lapset vanhempien kanssa vuosittain tehtävän sopimuksen mukaisesti.

Valituksia ovat tehneet ne, jotka kaipaavat uskonnotonta vaihtoehtoa."

Opetushallituksen ohjeiden mukaan koulun ja päiväkodin yhteisten juhlien on oltava uskonnottomia, mutta niissä voidaan laulaa uskontoon viittaava virsi. Päivänavaukset ja koulujumalanpalvelukset on järjestettävä niin, että vaihtoehto on yhtä mielekäs.

Robbinsin mukaan toisen vaihtoehdon puute on laajasti koulujen ja päiväkotien ongelma.

– Vaihtoehdosta ei tiedoteta kunnolla, se on suurin ongelma, Robbins sanoo. Hänen mukaansa uskonnollisiin tilaisuuksiin painostetaan osallistumaan. Myös se, että osallistumisen vaihtoehtona on koulutehtävien tekeminen luokassa on väärä ratkaisu. Kirkon tilaisuuksiin osallistumattomat leimataan ja suljetaan ulos.

"Realismia on tarjota kaksi vaihtoehtoa"

Robbinsin mukaan keskusradion käyttäminen seurakunnan aamunavauksiin on ongelmallista. Pois luokista lähetettävät lapset voivat jäädä samalla vaille kaikkia koskevia yleisiä tiedotuksia. Robbins suosittelee aitoa valinnanvapautta, joka tarkoittaisi hänestä kahta tilaisuutta, kristillistä ja uskonnotonta. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ota huomioon muihin uskontoihin kuuluvien lasten oikeuksia.

Entä muita uskontoja tunnustavien perheiden lapset? Olisiko heidän oikeuksiensa mukaista tarjota myös mielekäs vaihtoehto?

Tarvittaisiin parempia vaihtoehtoja. Mutta riittäisikö kaksi vaihtoehtoa kaikille?"

– Käytännön realismia on tarjota kaksi vaihtoehtoa. Suurin ongelma on se, ettei sekään toteudu kunnolla, Robbins sanoo.

Kaikissa kouluissa kirkkoon kuuluvat lapset eivät enää ole enemmistöä. Se ei tarkoita, että koululaiset jakautuisivat ainoastaan kirkkoon kuuluviin ja uskonnottomiin. On vain ajan kysymys, milloin vähemmistöuskontojen edustajat haluavat kouluun ja päiväkotiin myös oman uskonnon mukaisia vaihtoehtoja esimerkiksi joulukirkolle tai pääsiäisvaellukselle.

Vinkon mukaan Kantelupukkia ei tarvittaisi, jos kaikki noudattaisivat Opetushallituksen ohjeita. Niissä oikeus sekä harjoittaa uskontoa että olla harjoittamatta pyritään turvaamaan.

Päiväkoti, koulu ja uskonnonvapaus

Koulu saa järjestää uskonnollisia tilaisuuksia tai sisällyttää koulun toimintaan uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Oppilaan huoltaja ilmoittaa, osallistuuko oppilas uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin vai ei.

Päiväkotien ja esiopetuksen varhaiskasvatuksen tavoitteisiin kuuluu tukea lasten kulttuurista, eettistä ja uskonnollis-katsomuksellista kehitystä. Opetuksessa on otettava huomioon lasten vanhempien toivomukset. Kuitenkaan esimerkiksi sellainen vanhempien toivomus, ettei uskonnollisista asioista keskusteltaisi, ei voisi päiväkodissa toteutua. Uskonnot ja uskonnolliset kysymykset tulevat esiin päiväkotien arjessa samoin kuin muutkin ympäröivän kulttuurin asiat.