Vapauden kynnyksellä tuki on tarpeen
Helsingin seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijä Kimmo Kajos soitti kitaraa ja saarnasi Jokelan vankilajumalanpalveluksessa huhtikuussa. Kuva: Jukka Granström

Helsingin seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijä Kimmo Kajos soitti kitaraa ja saarnasi Jokelan vankilajumalanpalveluksessa huhtikuussa. Kuva: Jukka Granström

Vapauden kynnyksellä tuki on tarpeen

"Seurakunnan tuttu vapaaehtoinen voisi olla vastassa, kun vapautuva vanki palaa arkeen", kirkkohallituksen asiantuntija Sami Puumala ehdottaa.

Seurakuntien vapaaehtoisille, varsinkin miehille, olisi tilausta vankiloissa vierailevina vapaaehtoisina. Heitä kaivataan erityisesti kasvuryhmien ja hengellisten tilaisuuksien vetäjiksi sekä henkilökohtaisiin tapaamisiin vankien kanssa.

Näin ajattelee kirkkohallituksen rikoksiin liittyvien kysymysten asiantuntija Sami Puumala, jonka kirjoittama tuore selvitysraportti käsittelee muun muassa vankien uskonnollisuutta ja vankilassa tehtävää hengellistä työtä.
 

Ihminen hukkuu helposti massaan ja jää yksin jo tuhannenkin hengen seurakunnassa."
Jari Puustelli


Uskonnonharjoittaminen vankiloissa -selvitysraportista (Suomen ev.lut. kirkko ja Rikosseuraamuslaitos) käy ilmi, että kaksi kolmesta vangista käy vankeustuomionsa aikana jumalanpalveluksessa ja puolet vangeista tapaa papin henkilökohtaisesti. Myös hengelliseen ryhmätoimintaan osallistutaan aktiivisesti.

Hengellisyyden tarve ei katoa

Puumala pitää selviönä, että tuen ja hengellisen yhteyden tarve ei katoa vapautumisen myötä.

"Kun vanki vapautuu, vankilapappi ei tule hänen mukanaan muurien toiselle puolelle. Siksi olisi hyvä, että arkeen palaavaa vankia vastassa olisi joku ihminen, jonka hän jo tuntee ja johon hän voi tukijanaan luottaa", Puumala sanoo.

Seurakuntayhteyden syntymiseen tarvitaan Puumalan mukaan ainakin jonkin aikaa yhteyteen saattamista ja positiivista diskriminaatiota. "Kuitenkin ilman juuttumista loppuiäksi entisen vangin rooliin, vaan siirtymistä yhdeksi muista yhteisön jäsenistä", Puumala lisää.

Siviilissä on löydettävä uusi rytmi

Jokelan vankilassa tuomiotaan suorittavan Jari Puustellin mukaan siviiliin palaava vanki joutuu rakentamaan päivä- ja viikkorytminsä uudelleen.

"Siinä tilanteessa aika moni asia voi olla hukassa", itse helluntaiseurakuntaan kuuluva Puustelli tietää.

Uskonnon harjoittamisen ja sielunhoidon tarve vankiloissa on laaja ja ilmeinen.”

Sami Puumala

Puustellin mukaan vapaaehtoinen seurakunnan koordinaattori voisi auttaa vapautunutta vankia löytämään paikkansa seurakunnasta. Myös vapauteen johdattavien pienryhmien perustamisesta olisi apua.

"Kokemukseni mukaan ihminen hukkuu helposti massaan ja jää yksin jo tuhannenkin hengen seurakunnassa. Siksi tarvitaan ihmisiä, jotka ajavat uuden tulokkaan sisään ja näyttävät, miten seurakunnassa ollaan", Puustelli sanoo.

Lue Jari Puustellin tarina ja tiedot vankien uskonnollisuudesta täältä.

Tarve on laaja ja ilmeinen

Kirkon ja oikeusministeriön johto päätti loppuvuodesta 2012 selvityshankkeesta, joka kartoittaisi uskontoa, hengellistä työtä ja sielunhoitoa vankiloissa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) vahvisti selvityshankkeeseen ryhtymisen alkuvuonna 2013, ja selvitys annettiin kirkon vankilasielunhoidon neuvottelukunnan tehtäväksi.

Taustalla oli Rikosseuraamuslaitoksen tekemä esitys, jossa vankilapappien virat siirrettäisiin vankiloiden henkilöstöstä kirkon henkilöstöön.

"Työryhmämme selvitti, kuuluvatko vangit uskontokuntiin ja kokevatko he tarvetta yhteyteen uskontokuntansa kanssa. Selvisi, että vangit kuuluvat kirkkoon ja haluavat olla yhteydessä kirkkoonsa. Uskonnon harjoittamisen ja sielunhoidon tarve vankiloissa on laaja ja ilmeinen”, kirkkohallituksen asiantuntija Sami Puumala sanoo.

Perustuslaki turvaa kaikille kansalaisille oikeuden vakaumuksen vapauteen ja sen mukaiseen uskonnon harjoittamiseen. Samaa edellyttävät myös uskonnonvapauslaki, kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja vankeinhoitoa koskevat sopimukset.

Puumalan mukaan läntisessä maailmassa on noudatettu periaatetta, jonka mukaan valtion velvollisuutena on turvata vankien uskonnonharjoittaminen ja sen edellyttämät resurssit.

"Tarpeiden laajuuden vuoksi resurssien vähentäminen nykyisestä johtaisi vakaviin periaatteellisiin ja jopa laillisuusongelmiin."

Suomen vankiloissa on 15 päätoimista vankilapastoria ja kolme diakoniatyöntekijän virkaa. Vankiloiden päivittäinen vankimäärä on 3200–3300.

Jaa tämä artikkeli: