Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Alaston rovasti
Tuomiosunnuntaina voi tapahtua huvittaviakin asioita.
Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on saanut pelkoa herättävän nimen tuomiosunnuntai. Päivän raamatuntekstit vilisevät tulisia järviä, sinettejä ja valtaistuimia eli kaikkia voiman ja vallan symboleja.
Tuomiosunnuntaita ei kannata muuten suoralta kädeltä yhdistää muihin tuomio-alkuisiin kirkollisiin sanoihin. Esimerkiksi tuomiokapituli ja tuomiorovasti tulevat latinan domus-sanasta, joka tarkoittaa taloa. Tuomiokapituli on siis talo, jossa luetaan Raamattua ja tuomiorovasti on sen talon pappi. Tuomiosunnuntaista onkin siis yllättävän pitkä matka tuomiorovastiin. Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherralla ei siis ole mitään erityistä tuomionjulistajan tehtävää kirkossa, pikemminkin lukutoukan rooli.
Tuomiosunnuntain kunnioitusta ja pyhää pelkoa sisältävä luonne sai eräässä maalaispitäjässä huvittaviakin piirteitä. Tuomiosunnuntain evankeliumitekstinä on tapana lukea Matteuksen evankeliumin 25. luvun kohta, jossa Jeesus kertoo opetuslapsilleen maailman lopusta. Vanha rovasti luki tekstiä arvokkaasti harvakseltaan: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin sairas, ja te vaatetitte minut. Minä olin alasti, ja te kävitte minua katsomassa.” Samassa kirkkokansa heräsi horroksestaan. Siis mitä se rovasti oikein viimeksi sanoi? Taisi mennä paimenella rivit kohtalokkaasti sekaisin.
”Minä olin alasti, ja te kävitte minua katsomassa!” Miltähän vanha rovasti näyttäisi Aatamin asussa? Se kai oli monen kirkossakävijän villi päiväuni.
Jaa tämä artikkeli: