Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Anna surun virrata ulos
Lohdutuksen kautta tulen rakastetuksi.
Vuorisaarnan autuaaksi julistuksia lukiessani mietin, minkälaisen näön saisinkaan, jos näkisin, kuten Jeesus näkee ihmiset. Saavuttaisinko tuon näkökyvyn helposti, vähällä kivulla ja nopeasti? Tuskin.
Ensin minun pitäisi nähdä itseni tuossa erikoisessa valossa, johon Jeesus asettaa tarvitsevan ja monella tavalla köyhän ihmisen. Minun pitäisi katsoa lempeästi heikkouttani ja sanoa: olen kuitenkin arvokas. Minun pitäisi lakata ajattelemasta hengellisyyden harjoittamista sarjana suorituksia ja sen sijaan vaalia kaipauksen tyhjää kaivoa, palata sen äärelle ja odottaa Jumalaa.
Minun ei tarvitsisi pelätä pimeyttä, joka valtaa kaamosiltana mielen, sillä se ei ole päättymätön. Minun ei pitäisi haudata surujani, vaan antaa niiden virrata ulos, jotta voisin ottaa vastaan lohdutusta. Lohdutuksen kautta tulen rakastetuksi. Palaan lapsenkaltaisuuteen, siihen tilaan, jossa voin ottaa vastaan rakkautta häpeämättä tarvitsevuutta. Rakkaudesta tulee lahja eikä ansio. Näenkö silloin myös muut ihmiset toisin?
Jeesuksen syvä katse tuo rakastavaan valoon ihmisyyden keskeneräisyyden. Sen tilan, jonka voimme kaikki löytää itsestämme, mutta joka vaatii nöyrtymistä kohdata. Monella tavalla hengessään köyhät saavat sydämensä täyteen Jumalan rakkautta.
Jaa tämä artikkeli: