Vartin retriitti: Arjen ihme
Aamu. Ihme on sekin, että yö väistyy. Kuva: Katri Saarela

Aamu. Ihme on sekin, että yö väistyy. Kuva: Katri Saarela

Vartin retriitti: Arjen ihme

Ensi pyhän teksteissä riittää ihmeitä: Jumala ilmoittaa nimekseen Minä-olen ja ryhtyy vapauttamaan kansaansa Egyptistä. Johannes näkee näkyjä ja kuulee Jeesuksen sanovan: Minulla on kuoleman avaimet. Kolme pelästynyttä miestä näkee vuorella Jeesuksen kirkastuvan ja kuulee äänen, joka vakuuttaa heidän mestarinsa olevan Jumalan rakastettu.

Ihme on houkutteleva. Sen äärelle tekee mieli jäädä, sillä arkinen elämä on mutkikasta ja vaatii paljon työtä. Pietarikin tarjoutuu oitis majanrakennukseen: jospa ei lähdettäisi mihinkään tältä ihmeelliseltä vuorelta.

En ole itse kaivannut sen suurempia ihmeitä kuin vahvaa tuntoa koko elämisen ihmeestä. On suuri ihme, että ylipäätänsä on jotain olemattomuuden sijaan. Ihmettä sekin, että saa ponnistaa maasta pystyyn, sanoa luottavaisesti ”minä” ja tervehtiä toista kaltaistaan sanomalla ”sinä”.

Päivittäinen ihme on sekin, että aurinko nousee aamulla, ja ihminen saa ryhtyä kaikessa rauhassa töihinsä. Tosin näinä päivinä se tavallisen aamun ihme on monelle ihmiselle turha haave.

Kaikilta kirkastusvuorilta tullaan alas ja ihmeet punnitaan arjessa: Avartuiko sydän? Millaista ihmeen näkijän lähellä on olla? Kulkeeko hengitys helpommin vai tekeekö mieli suojautua ja väistää?

Sinä ihmisiä rakastava Jumala. Avaa silmämme näkemään Jeesuksen elämässä uusi ehjän ihmisyyden mahdollisuus. Anna meille yhteyden mieli, että tahdomme ylittää ihmisiä erottavat rajat ja kulkea kanssasi tämän ihmeellisen elämämme läpi jättämättä ketään matkalle.

Kirkastussunnuntai

Kristuksen kirkastumisen päivä
Valo: neljä kynttilää
Väri: valkoinen
Tekstit: 2. Moos. 3: 9–15, Ilm. 1: 9–18, Mark. 9: 2–8

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: