Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Ei ole hyvä ajatella olevansa huono
Yritän löytää parhaan version itsestäni.
Mies huokasi syvään: ”Poikani mielestä olen ollut huono isä." Tieto ja syyllisyys painoivat isän hartioita. Muut asiat olivat olleet elämässä tärkeämpiä kuin poika.
Koska isä oli ollut niin huono, poika oli nyt viimein pannut välit poikki. Tähän asti jatkunutta taloudellista tukeakaan ei enää tarvittu eikä otettu vastaan.
Lapsen arvostelu viiltää syvältä ja panee vanhemman ahtaalle, sillä me kannamme helposti ja osoittelematta muutenkin syyllisyyttä omasta riittämättömyydestämme. Ei vain lasten edessä vaan myös itsemme ja joskus Jumalankin.
Vasta jälkeenpäin ymmärsin, mitä ehkä olisi voinut sanoa.
Uskon, että käsitys itsestämme on liian helposti toteutuva ennuste. Ei ole hyvä ajatella: olen niin huono, aina minulle käy näin, tämä nyt on taas sitä samaa, en minä osaa, pysty enkä jaksa.
Elettäväksi tulevasta tulee poimittua omalle ajattelulle lisävahvistusta.
Entä jos ajattelisi kiitollisuudesta käsin – myös Jumalan edessä?
Kiitos elämästä, Jumala. Tiedän etten ole täydellinen, mutta tein parhaani isänä – niin kuin ymmärrystä silloin riitti. Kiitos sinulle Jumala, että kutsuit minut olemattomuudesta elämään. Yritän edelleen kasvaa ja löytää parhaan version itsestäni.
Kiitos myös pojasta. Ehkä hän tarvitsee nyt tätä irtiottoa niin minusta kuin rahoistanikin.
Kiitos itsenäisyyden ja vapauden mahdollisuudesta, jota meille avaat ja johon meitä kutsut.
Kiitos minusta, että saan olla sinun ilosi. Siunaa poikaa omalla tiellään.
Jaa tämä artikkeli: