Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Elämällä annettava todistus
Tulemme ylösnousemususkon äärelle oman historiamme läpi.
Oikeudenkäynnissä todistaja kertoo, mitä hän on nähnyt ja kuullut. Johtopäätökset kerrotusta kuuluvat muille, samoin annetun todistuksen painoarvon punnitseminen. Tuomio annetaan, kun tieto summataan ja arvioidaan.
Ylösnousseen Kristuksen todistajana oleminen on toisenlainen prosessi. Meillä on vain oman sydämemme liikahdukset. Historiallista tietoa Jeesuksen elämästä ja kuolemasta toki on, ja tiedemiesten päätelmiä riittää vaikka kuinka paljon. Ne eivät kuitenkaan tee kenestäkään todistajaa, joka pohtisi, mitä puhe kuoleman voittavasta ylösnousemuksesta merkitsee elämässä. Mitä merkitsee Jeesus Nasaretilainen, joka todisti koko elämällään Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan?
Todistus ylösnousemuksesta on ollut ja on yhä elämällä annettava todistus.
Omasta todistuksesta voi saada otteen vaikka kysymällä: miten minun elämäni muotoutuu tämän uskon vaikutuksesta? Eletty uskonto on eri asia kuin johtajien, oppien ja julkilausumien uskonto.
Koska me tulemme ylösnousemususkon äärelle oman historiamme läpi ja katsomme Kristukseen koko oman olemuksemme läpi, yhteneväisiä todistuksia on turha odottaa. Onneksi.
Minä löysin joitakin perusajatuksia, jotka ovat peruuttamattomasti uponneet luihini ja lihaksiini: Ihminen on rakastettu ja arvokas. Toivo ei kuole. Jokainen ihminen on kuva Jumalasta. Kunnioita erilaisuutta. Luottamus kannattaa. Älä luovu vapaudesta. Älä pelkää. Rakasta elämää, älä kitsastele. Älä torju mitään, mikä on totta. Jumala on tosissaan. Hyvyys voittaa.
Jaa tämä artikkeli: