Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Elämykset tulevat ja menevät
Kutsumus punnitaan tylsässä arjessa.
Mooses koki Jumalan puhuttelun palavassa pensaassa, profeetta Elia vienossa tuulenhenkäyksessä. Harvalle Jumala puhuu suoraan, edes niin suoraan kuin näille väkevistä sankareista väkevimmille.
Elia ja Mooses elivät satoja vuosia ennen Jeesusta. Silti Pietari ja kumppanit näkivät omin silmin heidät keskustelemassa mestarinsa kanssa vuoren yksinäisyydessä. Se oli ehkä suurinta, mitä apostolit olivat ikinä kokeneet. Ykkösketju. Siinä heidän silmiensä edessä.
Tuntui varmaan vähän siltä kuin olisi itsekin ollut Jumalan valittu.
Pietari, ratkaisukeskeinen toiminnan mies, ehdotti Jeesukselle, että voisi rakentaa kolme majaa siihen vuoren rinteelle. Yhden Moosekselle, yhden Elialle ja yhden Jeesukselle. Niin hyvin hän viihtyi suuressa seurassa. Hän ei olisi suonut huippuelämyksen päättyvän. Kaikki oli kirkasta ja selvää.
Sellaiseksi Pietari olisi kaiken halunnut jäävänkin. Kirkkaaksi ja selväksi. Hän halusi majoittua sinne, niille rinteille, joita uskovaisten slangilla sittemmin on alettu kutsua "kirkastusvuoreksi".
Kirkastusvuorelta pitää lähteä pois. Elämykset tulevat ja menevät. Tuleen ei pidä jäädä makaamaan, ei edes Herran liekkiin.
Pietarin vielä tehdessä majoitusjärjestelyjään taivas meni pilveen ja kirkastusvuori muuttui sumuvuoreksi. Mooses ja Elia häipyivät. Elämys oli ohi.
Kutsumus punnitaan tylsässä arjessa. Helppoahan se on hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan luottaa silloin, kun kaikki on taivaallista.
Mutta annas olla, kun kaikki onkin tavallista.
Jaa tämä artikkeli: