null Vartin retriitti: Elävä savi

Kuva: Lotta Numminen

Kuva: Lotta Numminen

Vartin retriitti: Elävä savi

Ihmisen ja saviruukun välillä on niin kovin mitätön ero.

Vanha tarina kertoo harvoin hymyilleestä miehestä, kyproslaisesta piispasta, joka kerran kuitenkin hymyili vinosti. Se tapahtui hänen kuultuaan jonkun varastaneen savisen ruukun.

"Savi varasti saven", piispa myhäili.

Tarinan piispa oli nimeltään Lasarus. Sama mies, jonka Jeesus herätti kuolleista hänen maattuaan haudassa jo useamman päivän.

Harvoin hymyillyt Lasarus ei ollut ainoastaan katsonut kuolemaa silmästä silmään. Hän oli kuollut. Hän tiesi omasta kokemuksestaan, kuinka hauras ihmisen elämänlanka on.

Lasarus ei luullut ihmisestä liikoja. Ehkä juuri siksi hän ei erityisemmin hymyillyt. Toisaalta ehkä juuri siksi hän osasi hymyillä sille, että ihmisen ja saviruukun tai kattotiilen välillä on niin kovin mitätön ero.

Raamatun luomiskertomukseen mukaan ihminen on savea, johon Luoja on puhaltanut elämän henkäyksen. Jos joku muovailisi savesta ihmisen ja puhaltaisi sen eläväksi olennoksi, sitä pidettäisiin melkoisena ihmeenä. Juuri sellainen ihme sinä olet.

Jostain syystä Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Yleensä kuolleita ei herätetä. Mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu. Savi muuttuu taas saveksi, maasta olemme tulleet ja maaksi pitää meidän jälleen tuleman. Lasaruskin kuoli lopulta ja haudattiin uudelle kotisaarelleen Kyprokselle.

Kristillinen usko on ylösnousemususkoa. Ei ainoastaan uskoa Kristuksen ylösnousemukseen, vaan aikojen lopulla tapahtuvaan kuolleitten ylösnousemukseen. Sellainen ajatus vaikuttaa aika erikoiselta ja ihmeelliseltä. Yhtä ihmeelliseltä kuin ajatus, että joku voisi puhaltaa savesta muovaillun otuksen eläväksi. Sitä ihmettä me elämme todeksi.

Jaa tämä artikkeli: