Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Hän on läsnä kaikkina elämämme päivinä
Suuret asiat ovat joskus yksinkertaisia.
Ihmisen sydän kaipaa jonnekin menetettyyn, jossa oli kerran hyvä olla. Tai siihen tilaan ja paikkaan, jossa joskus on hyvä olla: "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa" kaihotaan Satumaassa, jota Suomen kansallistangoksikin on kehuttu. "Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan, vain aatoksin mi kauas entää, sinne käydä saan."
Sydän huokaa tätä kaipaustaan tänäkin kesänä monella tanssilavalla.
Jumalan valtakunta ei onneksi ole meren tuolla puolen. Se on niinkin lähellä kuin sisimmässämme ja keskellämme.
Totta – se on mystiikkaa.
Että meille ihmisille onkin esitetty kutsu valtakuntaan, jossa on tässä ja nyt. Valtakuntaan, joka tuo ja on toivoa. Valtakuntaan, joka on avoin ja rakastava, vastaanottava eikä katso tulijan muotoon ja saavutuksiin. Valtakuntaan, jossa tulijalle sanotaan: Tervetuloa. Olen odottanut sinua.
Suuret asiat ovat joskus hyvin yksinkertaisia. Jumalan valtakunta on sellainen. Jotkut tosin osaavat laatia sinnekin erityiskutsuja ja ehtoja, mitata tulijoiden moraalia ja uskomista. Se olkoon heidän ongelmansa.
Me, joille yksinkertainen riittää, voimme katsoa rakastavaa Jumalaa luottavaisesti ja hyväksyä hänen avoimen kutsunsa.
Silloin opimme pian, että valtakunta on lupaus hänen läsnäolostaan kaikkina elämämme päivinä. Ei vain helppoina vaan myös silloin, kun tekee mieli luopua kaikesta. Toivostakin.
Jumalan kutsu ei raukea kuolemassakaan: "Sinä olet minun rakas ihmiseni. Minä en sinua jätä."
Jaa tämä artikkeli: