Vartin retriitti: Hyvän katseen voima
Itsensä tutkiminen ei ole helppoa, sillä sitä ei voi tehdä yksin. Vaikka kuinka tutkisin tekojani ja aikomuksiani, en tee sitä tyhjiössä. Minulla on seuraa. Vuosien mittaan tapaamani ihmiset ovat katsoneet minuun ja heidän katseistaan on tullut peilini, joskus jopa kohtaloni.
Entä olenko itse nähnyt lapseni ja läheiseni sellaisina kuin he ovat? Olenko ollut heille voimavara vai uusi kivi kertyneeseen kuormaan?
Hyvä katse näkee toisen avoimin silmin ja vapain sydämin. Hyvä katse näkee pintaa syvemmälle ja oivaltaa, mitä ihminen on sisimmässään. Hyvä katse hyväksyy erilaisuuden, kunnioittaa sitä ja juhlii siinä elämän moninaisuutta.
Se, jota on katsottu hyvällä silmällä, tietää että hän on tervetullut tähän elämään. Hän on arvokas ja hänellä on oma tila ja vapaus.
Hyvän katseen voimavara rakentuu ihmiseen varhain, muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana. Hyvällä katsottu ihminen puolestaan osaa katsoa toista ihmistä samalla tavalla.
Mikä houkutus onkaan käpertyä itsesyytöksiin ja vähättelyyn: minä olen huono, heikko, riittämätön ja mitätön, niin monessa erehtynyt ja väärin tehnyt, vinoon katsottu.
Jumalan eteen jääminen ja itsensä tutkiminen hänen edessään on toisenlaista, kokonaan toisenlaista, sillä Jumala katsoo hyvällä silmällä. Hän tietää kyllä kolhumme, kompurointimme, laiminlyöntimme ja kaiken sen, mitä meille on tehty ja mitä me olemme toisillemme tehneet.
Hän näkee meidät kokonaan. Tuomion sijasta hän sanoo: minun ihmiseni, minun rakkaani, minun ylpeyteni.
Jaa tämä artikkeli: