Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Irti harhoista
Luulottelun vähentyessä hengitys alkaa kulkea vapaammin.
On miellyttävää olla oikeassa. Totuuden tietäminen antaa myös valtaa. Totuudella voi ohjata muita ja saada heidät marssimaan toivottuun suuntaan. Monelle kelpaa toisen totuus, varsinkin, jos se koskettaa omia pelkoja ja toiveita.
Näinä päivinä harhassa eläminen on hyvin suosittua. Kun joku lupaa yhdeksän yksinkertaista ratkaisua monimutkaisiin ongelmiin, seuraajia löytyy. Harva kysyy: Entä jos tämä onkin valhetta? Mitä tästä seuraa?
Totuudet ovat myös muuttuvia ja suhteellisia. Tarkoituksenmukaisuus ja oma etu yllyttävät takinkääntöihin ja liukkaisiin selityksiin.
Asiallinen tieto sen sijaan on usein vaivalloista. Siihen yltääkseen on nähtävä vaivaa, ajateltava itse, punnittava tarjottuja perusteluja, uskallettava luottaa myös asiantuntijoihin eikä vain omiin luuloihin.
Asiallinen tieto on työn takana, mutta se tekee vapaaksi eikä sitä tarvitse katua.
Totuus omasta itsestä on usein elämän mittainen prosessi, joka murtaa lukkoja, vetää esiin kätkettyä ja antaa sanoja tukahdutetulle. Vaikka vähän sattuisikin, harhakäsitysten ja luulottelun vähentyessä hengitys alkaa kulkea vapaammin.
Jo varhaiset kirkon opettajat tiesivät, että itsetuntemus ja uskon syveneminen kulkevat käsi kädessä. Kun ihminen näkee tarkemmin itsensä ja toimintansa, se vaikuttaa hänen jumalakuvaansa. Suojaavien harhaluulojen rapiseminen saa ihmisen ymmärtämään jotain armosta, anteeksiannosta ja myötätunnosta.
Raamatusta löytyvä "totuutta minä tahdon salatuimpaan saakka" ei ole Jumalan uhkaava vaatimus. Se on lupaus vapauden, myötätunnon ja yhteyden mahdollisuudesta.
Jaa tämä artikkeli: