Vartin retriitti: Jumalan lankeemus
Kuva: Lotta Numminen

Kuva: Lotta Numminen

Vartin retriitti: Jumalan lankeemus

Kunnioittaminen velvoittaa etsimään sovintoa ja rauhaa.

Nyt Jumalalle kunnia. Kun jouluvirsiklassikon viimeinen säkeistö alkaa, ponkaisee laulava seurakunta pystyyn. Niin meillä päin on tapana kunnioitusta ilmaista. Joissakin toisissa kulttuureissa toimitaan päin vastoin ja langetaan maahan.

Enkelien viesti ensimmäisenä jouluyönä kiteytyy kunniaan, rauhaan ja rakkauteen: "Jumalan on kunnia korkeudessa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Kunnia, rauha ja rakkaus eivät ole kolme eri asiaa vaan yhden ja saman asian kolme ulottuvuutta.

Jumalan kunnia ei ole irrallaan hänen ihmisrakkaudestaan ja hyvästä tahdostaan, joka ilmenee rauhan ja oikeudenmukaisuuden rakentamisena.

 

Kunnia, rauha ja rakkaus eivät ole kolme eri asiaa vaan yhden ja saman asian kolme ulottuvuutta.

 

Joulurauha ei ole vain mielenrauhaa. Se merkitsee pyrkimistä kaikenlaisten vihollisuuksien lopettamiseen. Ihmisiä rakastavan Jumalan kunnioittaminen velvoittaa etsimään sovintoa ja rauhaa riitelevien ja sotivien ihmisten välille.

Jumalan on kunnia korkeudessa, mutta silti hän laskeutui alas sieltä kunnian kultaamasta jumalallisesta korkeudestaan ja syntyi köyhäksi ihmiseksi.

Sellaista Jumalan kunnia on. Jumala itse lankesi maahan. Sillä niin on Jumala maailmaa kunnioittanut, että hän lankesi niin alas kuin kukaan vain vajota voi, ettei yksikään jäisi vaille hänen armoaan ja pyhyyttään.

Adventti merkitsee odottamista. Kristus saapuu jouluna seimeen, ja sitä tässä jo kovasti odotellaan. Kristikunta odottaa hänen saapuvan myös aikojen lopulla, "kirkkaudessa" kuten uskontunnustuksessa sanotaan.

Emme osaa edes aavistaa, millaista se lopullinen kirkkaus on.

Jaa tämä artikkeli: