Vartin retriitti: Junaileva jesuiitta
Tämä retriitti vaatii yleensä vartin sijaan seitsemäntoista minuuttia. Sen verran kestää matka kotoa määränpäähän. Mutta suunnilleen näin se kerta toisensa jälkeen toteutuu.
Talot vilistelevät silmissä. Juna hidastaa ja kiihdyttää. Virolainen nainen puhuu puhelimeen. Huono musiikki kuuluu vieressä istuvan korvanapeista läpi. Rattaissa istuva lapsi heittää lapaset lattialle, kun äiti ei ota syliin. Likaista lunta on pakkautunut oviaukon askelmaan.
Ohikulkijat saavat tuuppia minua reunapenkkiläistä laukuillaan, mutta se ei haittaa. Olen matkalla pyhän Ignatiuksen kanssa, ja katselemme ikkunassa vaihtuvan maiseman sijaan elämäni juuri elettyjä päiviä.
Pyhä Ignatius on jesuiittajärjestön perustaja, hurskas espanjalainen. Hän on tunnettu hengellisistä harjoituksistaan.
Kuin ihmeen kaupalla Ignatius on ehtinyt kanssani samaan junaan ja kysyy minulta kaksi kysymystä: ”Mikä on tehnyt sinut viime päivinä onnelliseksi? Mikä on vienyt sinulta erityisesti voimaa?”
Niitä kahta kysymystä miettiessäni rakkaat ja vaikeat ihmiset kuljeksivat mielessäni. Onnea tuntuu ensi silmäyksellä olevan vähän, mutta mitä tarkemmin katson, sitä enemmän löydän. Raskaita asioita nousee sen sijaan etsimättä mieleen.
”Katsele niitä Jumalan kanssa”, veli Ignatius sanoo. ”Häntä kiinnostaa kovasti.”
Jaa tämä artikkeli: