Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Kuka tuo oli?
Hyvyydestä hänet tuntee.
Suomessa puhkesi katovuosien seurauksena ankara nälänhätä 1860-luvulla. Helsingin pitäjässä nykyisen Vantaan alueella eli hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies. Vaikka ympärillä kuoli lapsia ja vanhuksia aliravitsemukseen, mies luotti Jumalan huolenpitoon.
Eräänä päivänä miehen talolle tuli kerjäläinen ja pyysi yösijaa. Kerjäläinen halusi antaa korvaukseksi yöpaikasta palan leipää, mutta mies kieltäytyi. "Syö sinä vaan itse, Jumala kyllä huolehtii, että minä saan mahani täyteen." Kerjäläinen hämmästyi miehen vastausta ja söi viimeisen leipäpalan hillittömällä ruokahalulla.
Nälänhätä vain jatkui, ja mies alkoi olla kurjassa kunnossa. Voimat olivat aivan lopussa, eikä hän enää jaksanut nousta sängystä. Kaikki hänen perheenjäsenensä olivat jo kuolleet. Eräänä iltana miehen mökille tuli läänin vouti etsimään elossa olevia. Hänellä oli mukanaan leipää ja kalaa. Kun vouti löysi makuukammarista nälkiintyneen miehen, hän ojensi heti tälle leipää. Voudin hämmästykseksi mies kieltäytyi leipäpalasta. "Vie ruokasi jollekin sitä enemmän tarvitsevalle, minä luotan siihen, että Jumala minut pelastaa."
Seuraavana aamuna mies kuoli. Hän heräsi kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja tajusi olevansa taivaassa. Välittömästi hän pyysi lupaa päästä Jumalan puheille. "Olen koko ikäni palvellut sinua, ja sinä jätit minut yksin kuolemaan."
Jumala katsoi miestä nyrpeästi ja sanoi: "Etköhän sinä ole nyt vähän kiittämätön! Lähetin ensin kerjäläisen ja lopulta voudinkin pelastamaan sinut."
Kun Jumala tulee lähellemme, sitä ei ole vaikea nähdä. On vain vaikea hyväksyä, että se on Jumala.
Jaa tämä artikkeli: