Vartin retriitti: Mistä sen tuntee?
Entä jos sama tapahtuisi nyt? Tuttu ihminen korottaisi äänensä vaikka Kahvisiskojen telttakahvilassa Hakaniemen torilla ja sanoisi: ”Herran henki on minun ylläni. Hän lähetti minut julistamaan vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen. Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle.”
Minulta ainakin menisi kahvi väärään kurkkuun. Kuka tuo luulee olevansa? Tarvitseeko hän apua? Ottaisinko kuvan ja pistäisin twiitin: Outo tyyppi esittää suuria vaatimuksia. #Hakaniementori #aamukahvi #uskonnollisialuuloja
Myös Nasaretin synagogassa katsottiin tarkasti Jeesukseen. Tämäkö lapsuudesta tuttu mies julistaa meille lupausten täyttymistä?
Mekään emme voi tietää, millä valtuuksilla kukaan meistä Jumalasta puhuu. Emmehän aina voi luottaa edes itseemme, tietää mistä ajatuksemme nousevat, saati sitten, että voisimme uskoa niillä olevan jotain tekemistä Jumalan kanssa.
Takuita ei olekaan. Koska emme pääse itsestämme, teemme oman jumalakuvamme mukaisia tulkintoja. Se kertoo paljon meistä.
Jumalan sormen kosketus on herkkä. Jokin vain vangitsee tietoisuuden ja saa katsomaan ja kuulostelemaan tarkasti. Sinäkö siinä? Onko tässä minulle uusi suunta?
Ystävä sanoi kerran etsivänsä uskossa kevyttä tietä. Tietä, jolla hengitys syvenee, maisemat avartuvat ja olo tuntuu luontevalta.
Jos ahdistus kasvaa, muut ihmiset muuttuvat vieraiksi, eläminen pelottaa, oma oleminen kutistuu ja vapaus vähenee, kannattaa jo olla erityisen tarkkaavainen.
Jaa tämä artikkeli: