Vartin retriitti: Omaa elämäntilannetta paikantamassa
Elämä ei suju niin kuin navigaattorin kanssa autoillessa. Hyvissä ajoin navigaattori kuuluttaa: ”Kolmen sadan metrin päässä tulossa käännös oikeaan.” Jos sitten ajatkin vasempaan, laite ohjeistaa uudelleen: ”Käänny ympäri – mikäli mahdollista.” Jos sekään ei saa ajajaa tottelemaan, laite laskee uuden reitin päämäärän saavuttamiseksi.
Oikeassa elämässä päämäärä voi olla hatara tai sitä ei ole edes mietitty. Tienhaaraa ei usein edes huomaa. Vasta jälkeenpäin näkee, että juuri tuossa kohdassa alkoi tämä kehityskulku. Valinnan teki huomaamatta sen tärkeyttä.
Päiväkirjat ovat erinomaisia karttoja, mutta valitettavasti vain menneisyyteen. On silti häkellyttävää nähdä, miten paljon saattoi jo ”tietää” huomaamatta sitä lainkaan.
Tulevaa kohti on kuitenkin vaikea mennä selkä edellä. Auttaisiko usko? Neuvooko Jumala, minne pitää suunnistaa?
Jumalan ääni ei kuulu kuten navigaattorin väsymättömät opastukset. Hänellä tuntuu olevan tapana piiloutua ihmisen elämänkulkuun ja odottaa kärsivällisesti: Ryhtyykö matkalainen itse kysymään elämänsä suuntaa ja tutkimaan, mikä on todella merkityksellistä. Haluaako hän, että vapautan hänet ja avarran hänen tilansa? Saanko lisätä hänen luottamustaan minuun ja elämään?
Ihminen vastustaa epävarmuuteen vieviä muutoksia. Tila uudelle avautuukin siksi usein hetkellä, jolloin tutut rakenteet huojuvat tai peräti sortuvat.
Vapaassakin pudotuksessa on siksi suuria mahdollisuuksia.
Jaa tämä artikkeli: