Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Osaanko elää taivaan kansalaisena?
Ei Jumala aseta vaatimuksia, vaan toiset ihmiset.
Vieraassa maassa en tiedä, mitkä ovat oikeuteni ja velvollisuuteni. En ehkä osaa kieltä, jolla asiat pitäisi hoitaa. En tiedä, mikä on sopivaa käyttäytymistä ja mikä ei. En tiedä yhteiselämän pelisääntöjä. En tiedä, mikä on turvallista ja mikä ei.
Elän maassa, jonka asioihin voin omalta pieneltä osaltani vaikuttaa. Voin asioida suomen kielellä. Tunnen lainsäädäntöä ja voin luottaa siihen, että minulla on määrätyt oikeudet. Myös velvollisuuteni ovat minulle tutut. Tämä maa on minun kotini.
Elän kulttuurissa, joka on minulle tuttu. Kulttuuri muuttuu ja minun on välillä vaikea sopeutua uusiin ilmiöihin, mutta moni asia pysyy minulle tuttuna. Voin luottaa siihen, että tietyt käytännöt toimivat. Tiedän, mikä on turvallista ja mikä ei. Tiedän yhteisen elämän pelisäännöt täällä Suomessa. Täällä voin elää kuin kotonani.
Olen myös taivaan kansalainen. Osaanko elää sen kansalaisena? Onko uskonnollinen kieli minulle outoa? Ovatko uskonnolliset tavat minulle vieraita? Tuntuuko minusta siltä, etten tunne velvollisuuksiani? Epäilen ehkä, että minulla ei olekaan kansalaisoikeuksia.
Kuitenkin kastettuna olen taivaan kansalainen. Jumala ei aseta kansalaisuudelle vaatimuksia, niitä asettavat toiset ihmiset. Minun ei tarvitse osata uskonnollista kieltä rukoillakseni. Minun ei tarvitse osata tapoja kelvatakseni Jumalalle. Taivaan kansalaisista kukaan ei ole etuoikeutettu.
Jaa tämä artikkeli: