Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Riippumaton, peloton ja hullu
Johannes Kastajaa kutsutaan tien raivaajaksi.
Suurimpia päätöksiä, joita joutuu tekemään, ovat päätökset sitoutumisesta. Työ, puoliso, kirkko, ihmissuhteet. Joskus sitoutuminen vaatii eroamisia ja irtiottoja. Hienointa olisi, kun voisi erota itsekkyydestä, laiskuudesta, hämmentyneisyydestä, peloista ja ahdistuksista. Se on vaikeaa, koska ne kulkevat mukana.
Profeetta Johannes teki radikaalin liikkeen, kun hän erosi yhteiskunnan normeista ja siirtyi elämään erämaahan. Mihin Johannes sitten liittyi syvemmin, kun hän oli eronnut yhteiskunnasta? Ehkä rukoukseen, omaan sisäiseen hiljaisuuteen? Mitä tapahtuu miehelle, joka vetäytyy yksinäisyyteen rukoilemaan vuosiksi?
Ehkä hänestä tulee riippumaton. Peloton. Vähän hullulta vaikuttava, sosiaalisissa tilanteissa vaivaannuttava, koska ei osaa eikä välitä käyttäytymisnormeista. Eikä kumartele ketään, vaan esimerkiksi kritisoi poliitikon ihmissuhdesotkuja.
Johannes sai oudoksuvien katseiden lisäksi innokkaita seuraajia. Mutta se näyttäisi olleen hänelle merkityksetöntä. Johanneksen puheissa toistuu Jeesus-niminen mies, jota Johannes pitää paljon itseään merkittävämpänä. Niinpä, kun Jeesus aloittaa toimintansa, Johannes kehottaa omia seuraajiaan jättämään hänet ja liittymään Jeesuksen seuraan.
Johannes itse jatkoi valitsemallaan tiellä, hermostuttaen vallanpitäjiä puheillaan ja päätyen sen seurauksena kuolemaan.
Johannesta kutsutaan tien raivaajaksi. Mieheksi, joka raivasi Jeesukselle tietä. Olen joskus miettinyt, miten paljon tien raivaamista tarvittiin ensin Johanneksen omassa sydämessä. Kuinka paljon kauemmin tämä valmistautuminen kesti verrattuna julkisen toiminnan vaiheeseen? Löysikö Johannes autiomaasta lähteen, josta hänen sydämensä sai voimaa? Ehkä hänen rohkeutensa lähde oli siinä, että hän oli jo löytänyt päämääränsä.
Jaa tämä artikkeli: