Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Siunatut tosiasiat
Tätä elämä nyt on, mutta älä pelkää.
Kun odotan sinua, tule sovittuun aikaan, opettaa salaperäinen poika ystäväänsä lastenkirjassa Pikku Prinssi. Aika on tärkeää siksi, että sydäntä pitää valmistaa. Kun tietää, koska kaivattu tulee, alkaa olla onnellinen jo hyvän aikaa ennen hänen saapumistaan.
Lapset osaavat odottamiseen heittäytymisen kuin luonnostaan. Meiltä aikuisilta se käy paljon kankeammin.
Entä jos tänä jouluna uskaltaisi luopua suorittamisesta, pakosta, näyttämisestä ja suojautumisesta? Antaisi itselleen luvan tuntea kaiken, mikä tunnettavaksi nousee. Katsoisi omaa elämäänsä lempeän ystävällisesti ja arvostaen. Avaisi mielensä ja tunnustelisi kaikessa rauhassa, mitä sisin ikävöi. Jos ikävän selvää kohdetta ei näy, kuulostelisi miltä olo tuntuu, jos pärjäämisen ja suorittamisen paino hetkeksi hellittää ja uskaltaa pysähtyä vain hengittämään. Onko jotain olennaista jäänyt huomaamatta?
Itsensä tutkiminen ei ole velvollisuus vaan hyvän suomista itselleen. Kun ottaa aikaa ja katsoo tarkemmin elämäänsä, kohtaa sen tosiasiat. Joskus ne ovat raskaita tunnustaa, toisinaan sietämättömiä edes myöntää. Helppoa ei ole aina hyväksyä sitäkään, mitä vaille on tai miten syvältä koettu menetys viiltää.
Silti on parempi katsoa suoraan elämänsä tosiasioita kuin paeta niitä. Eletyt tosiasiat näet kantavat ihmeellisellä tavalla mukanaan iloa, rohkeutta ja toivoa. Niissä on mukana Jumalan lupaus: Tätä elämä nyt on, mutta älä pelkää. Minä olen sinun kanssasi.
Jumalan hellä siunaus kantakoon sinua tänään ja huomenna.
Jaa tämä artikkeli: